Sillä niin sinne jäi –
pala länsirannikon tytön syräntä.
Siinä ruskaisessa maisemassa lepäsi minun mieleni,
sieluani silitti kuohuvan kosken juoksu ja metsän puhtoinen tuoksu.
Hiljaisuus, jota lehtiään puistaan hiljalleen tiputtava taivas tarjoili oli jotain,
mitä tiesin kaivanneen, oli kuin olisin tullut kotiin –
Pieni karhunkierros teki lähtemättömän vaikutuksen ja kyllä
sen ihan aidon ja oikian tahdon vielä kulkea, nähdä ja kokea.
Vaikka hurrRjasti oli tuohon 12km saatu mahtumaan luonnon kauneutta
ja sellaasta maaston moninaisuutta, jota en kotomaasta osannut edes odottaa.
Kyllä kotimaanmatkailu on tokkiinsa avartavaa ja henkeä salpaavaa.
Suosittelen enemmän, kuin paljon nappaamaan reppuun makoisat leivät,
keittämään termariin kahvia, sitomaan jalkaansa hyvät kengät –
hyvät siskot ja veljet: menkää metsään!
[IMG 1007006]