Oi, harvoin, aivan liian harvoin tulee enää virallisia kutsuja yhtään minnekään. Kun ei kerta ole tehnyt mitään valtakunnallisesti merkittävääkään, niin ennen itsenäisyyspäivääkään ei tarvitse jännittää, että tuleeko kutsua vai eikö.
Ei tule.
Mutta tänään siis tuli, mutta on tässä toinenkin mutta. Jo ennen kuoren avaamista tiesin, ettei tässä ole juhliin aihetta. Vai olisiko?
Kuoressa oli merkintä, Käräjäoikeus. Ja kutsussa lukee, että tulee välittömästi ottaa yhteyttä, ja että kutsu tulee ottaa mukaan. Ei siis ole ovella nimeä listassa, eikä ilmeisesti pääse jonossakaan etuilemaan.
Ovella oli iso mies ja raskas pyöröovi. Jonka jälkeen käsilaukku piti laittaa läpivalaisuun ja itse kulkea portista sisään. Ihan kuin olisi lähdössä matkalle. (Voi, miten minä rakastankaan lentoasemia ja niiden tunnelmaa. Kun jokainen on tulossa, tai menossa jonnekin. Rakkailta rakkaille.)
Mutta nyt ei siis oltu lentoterminaalissa, vaan jossain ihan muualla, mutta tunnelma oli kuitenkin lämpöisen leppoisa. Ja se samperin portti alkoi tietysti virnuilla minulle, kun astelin lävitsensä. Juu, ei ole avaimia, eikä ole vyötäkään. Vienosti haralleen asetettu minä seisoo hymyillen, kun iso mies keppinsä kanssa heiluu ympärilläni, mutta päästää minut menemään, ennen kuin alan enempää innostumaan.
Hissillä kakkoseen ja luukulle esittämään Kutsua. Viisikymppinen vatsakas, mutta asiallisen miellyttävä herra ottaa lappuni ja menee lokerikkoseinälleen. Ison pinon pohjalta löytyy vastaus minun kutsuuni. Herra tulee luukulle ja näyttää paperista , että tämmöistä täällä: avioero hakemus.
Nyökkään, juu. Ei ollut yllätys. Kakkosvaihe on laitettu tulevan ja menevän exäni toimesta toimeen ja nyt siis on minulle tiedoksi saatettu. Neljätoista vuorokautta on aikaa valittaa. Kyllä tässä on ollut kolmetoista vuotta aikaa valittaa, joten ei kai tässä enää viimeisillä metreillä enää aleta mitään reklamoimaan.
Setä sanoo, että voin myös kiirehtiä käräjäoikeuteen, niin laittavat asian heti vireille. No, mitä tässä nyt myöskään kiirehtimään. Antaa mennä omalla painollaan., niinhän tässä on aiemminkin menty. Ei tässä kiirettä ole. Mihinkään. Nyt siis odotan taas postia. Seuraavaksi ei siis kaiketi tule kutsua, vaan tulee tuomio. Tuomitaan eroon.