huomisesta en menisi vielä vetoa lyömään –
on nimittäin tapaaminen lasten isän ja kunnan sosiaalityyppitädin kanssa. Sovitaan yhteishuoltajuudesta ja elareista. Ja jälkimmäisestä on tulossa ihan varmasti itkua ja hammasten kiristystä… Exällä, kun on joku kumma harhaluulo, että kyseiset rahat menevät minun hyvinvointiini. Kyllä tässä on minimoitu kaikki omat jutut ja myös lastenkin. Mä olen kyllä aina ollut tarkka euroista ja katsonut kaupassa kilohinnat jne.. ystävät tietää, että Heidi tietää, että mitä kannattaa mistäkin ostaa;)
Lasten hyvinvoinnista puhutaan ja kolme kasvavaa kuluttaa niin ruokaa, vaatteita, kuin sähköäkin ja mitä kaikkea!!! Ja jos yksi pyytää kaupassa graavilohta ja toinen fetajuustoa, niin aina ei viitsisi olla ostamatta – meillä, kun ipanat osaa herkutella ihan oikealla ruuallakin. Karkkipäivää vietetään lauantaisinkin ja silloinkaan ei vedetä övereitä.
Mutta – tänään on siis hyvä päivä!
Koko jengi vetäisi täydelliset yöunet ja herääminen oli heleppoa. Tytöt kouluun ja JR eskariin. Ilmassa leijui kostea usva. Kahvia, rokkia ja sitten siivoustalkoot. Tot pyykkiä, kuin tämmösellä porukalla vaan kertyy ja kertyy… ja eikö tämä koskaan lopu!?
Lisää kahvia, koneelle muutama sana ja sitten jatkan taas.
Huomenna on viimeinen kortisoniannos ja sitten on tää taudinkuva lääkkeillä hoidettu ja mä kovasti koitan olla liikoja hillumatta, kun tämä viikko piti vielä lepoilla…
______________________________________
Niin monta vuotta minä sinua rakastin
olit minulle kaikki ja enemmän –
Nyt:
mustaat taas eilisten muistoja
käyt huutokauppaa lapsillamme
Tänään minä jaksan olla vahva
Lapsilleni
Lasteni takia
Lasteni johdosta
Sinä säästelet eurojasi –
ne näyttävät kauniilta vitriinikaapissa
yhdessä lastesi kuvien kanssa.
______________________________________
Kiitos ja anteeksi, oli ihan pakko kuitenkin pikkasen tikarilla raaputtaa…