Esineellistääkseni mielipahani sekä kostaakseni, ostin kaupasta rumimman paidan jonka löysin ja menin kotiin siivoamaan se päälläni. Ystäväni katseli myrkynvihreää hökötystä epäilevän näköisenä, mutta väitti oitis ymmärtävänsä kun kerroin sen kuvastavan maailmalle sisälläni alati riehuvaa tuskaa, jonka olen paidan muodossa ulkoistanut. Ystäväni puki minulle kyllä erityisen pitkähihaisen paidan siihen päälle, mutta se on eri tarina se.
Paidankuvatuksesta on sittemmin tullut yöasuni. Ei tarvitse seksielämästä haaveilla kun ruhonsa verhoaa siihen. Eipä niin, että meillä leikkikissan (sen karhean, herättäjäjuhlilta ostetun) tahi violetin norsun kanssa kovin kiihkeitä sessioita muutenkaan olisi, mutta varmuuden välttämiseksi olen siis aseistautunut nyt myös rumalla yöasulla.
Kulmakarvani muotoiltiin tänään vahalla. Sen ei pitänyt lainkaan sattua, eikä tuo nyt ylitsepääsemättömän kipeää käynytkään, mutta orvasketeni päätti sanoa yhteistyösopimuksen irti (sopimus pitää sisälläään mm. lupauksen olla ilman syytä turpoamatta tai punoittamatta) ja esitti laululesityksen, joka alkaa seuraavilla sanoilla: ”hoosianna daavidin poika..”
Naama on siis allergisesta reaktiosta johtuen kuin nasaretin vaakuna. Luikin työhuoneeseeni ja lukitsin oven. Nyt olen siis naamoineni täällä jumissa ja ulkoistan tuskani (joka on tällä kertaa enemmän fyysistä) kirjoittamalla teille tuhannet, jopa sadattuhannet uskolliset lukijani.
Jostain kummasta syystä mielessäni on viime aikoina erityisen tiiviisti soinut seuraava biisi:
Tanssii, hullu Amalia kamalia tansseja tanssii
tai sitten sillä on siellä mies.
Ja ne laulaa..laalalalalalaa mielenvikaisia likaisia lauluja laulaa
ikivanhoja iskelmiä mitä lie.
Siellä se penkoo kakkulapioita kapioita kirstusta penkoo
lakanoissa on kauniisti kirjailtu A.
Ja välillä se itkee
sodassa kaatunutta maatunutta majuria itkee
joka sieltä jostain ei palannutkaan.
Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi
josta homeen pois voi raaputtaa.
Särky hellittää tai sen unohtaa kun tanssii
ja muistoihinsa nukahtaa.
Tanssii hullu Amalia kamalia tansseja tanssii
tai sitten sillä on siellä mies.
Ja ne laulaa..laalalalalalaa mielenvikaisia likaisia lauluja laulaa
ikivanhoja iskelmiä mitä lie
Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi
josta homeen pois voi raaputtaa
särky hellittää tai sen unohtaa kun tanssii
ja muistoihinsa nukahtaa