Olin tässä päivänä muutamana eräässä helsinkiläisessä yökerhossa. Tai ei se ollut yökerho, enemmänkin 80-luvun suternööriplyyseillä varustettu lihatiski. Vaikka sinne olisi mennyt helsingin onnellisimpana ihmisenä, olisi viimeistään puolenyön jälkeen tehnyt mieli sovitella itselleen paalinarusta kaulakoru ja ripustautua mannerheimin hevoseen.
Menin tuohon hieltä haisevaan luolaan vain siksi, että näkisin siellä Matin. Joku oli sanonut minulle päivällä, että Matti menee sinne, mutta ei hän siellä ollut. Yritin soittaa hänelle pari-, tai no ehkä parikymmentä kertaa, mutta jostain syystä hän ei vastannut minulle. Sen jälkeen kun Matti minut jätti, hän on väittänyt että vaanin häntä, mutta mielestäni se on jotenkin tunnepitoinen sana, se ”vaania”. Vai mitä?
Ei minun mielestäni voi sanoa vaanimiseksi sitä, että soittaa toiselle, tai käy ovella koputtelemassa. Vaanimista ei myöskään ole se, että käy työpaikalla. Kävin siellä vain kahdesti. Tai no, kolme kertaa jos firman pikkujoulut lasketaan mukaan. Minä en kyllä niitä laske, koska hän oli luvannut viedä minut sinne. Vaaniminen on sitä, että seuraa toista kauppaan, töihin ja lenkille. Minä en mennyt lähellekään mitään kauppaa. Sitä paitsi ei voi sanoa vaanimiseksi sitä, jos toinen on jäänyt selityksen velkaa. Se, että jää selityksen velkaa on samaa kuin velkaantuminen ylipäänsä. Paitsi että kysymys ei ole mistään vitosesta. Pikemminkin kyse voisi olla viidestä sadasta. Kun joku on jäänyt viisi hunttia pystyyn, ja velallinen välttelee sitä jolle on velkaa, niin kyllä velkoja vääjäämättä tulee koputtelemaan velallisen ovelle iltamyöhään, kun hän on kotona. Tuommoiset summat saavat ihmisen vakavaksi. Silloin turvaudutaan velanperijöihin ja katkotaan käsia ja jalkoja. Mutta en minä niin sentään tehnyt, maltillinen ihminen kun olen.
– miksi sun profiilissa ole kuvaa?
– kenen kuvan sinne haluaisit?
– no sun kuvan.
– ylä-, ala-, kyynär-, poski- vai ehkä olkapään kuvan?
– mitä?
– en pidä tautologiasta.
– tauto.. mitä se on?
– kansankielinen lyhennys sanasta taukki.