Blogien ihmeellinen maailma. Samaa asiaa ihmettelinkin jo aiemmin keskustelu ketjujen kohdalla. En vain arvannut törmääväni siihen tälläkin saralla. Kävi nimittäin niin, että viikonlopun aikana pariin otteeseen, kun en ollut koneen äärellä risteili päässäni kappale tolkulla hyvää blogi materiaalia. Koneelle päästyäni en sitten kuitenkaan saanut kirjoitetuksi mitään järkevää, joten jäi merkinnät tekemäti.
Mahtaiskohan mulla olla jonkin sortin keskittymishäiriö tai ihan perinteistä ramppikuumetta. Olisi melko mielenkiintoista päästä selville aiheesta. Miten niitä miljoonia hienoja ajatuksia ei saa vuodatettua tekstiksi kaikkien kanssa cityläisten luettavaksi? Keskutelu puolen ongelmaan keksinkin useampia loogisia syitä, mutta enemmän kerronnallisen blogin suhteen en vielä ole keksinyt juurikaan.
Sitten jääkiekkoa. Olin lauantaina ensimmäisen kerran aikoihin seuraamassa SM-liiga kamppailua, jossa pelaavat joukkueet eivät kumpikaan herätä kummia intohimoja. Minulle oli siis täysin sama kumpiko voittaa. Iloitsin tasapuolisesti molempain hyvistä suorituksista ja ilkuin huonoille. Otteluna siis Turkuhallissa pelattu TPS-HIFK (4-1). Ilokseni sain huomata, että samaan aikaan Hämeenlinnassa Totaalisen vajaamiehinen HPK nuiji Jokerit jään rakoon. Hyvä Kerho. En maksanut ottelulipusta mitään.
Monessa muussakin mielessä oli penteleellisen hieno viikonloppu. Lisää näitä, kiitos.