Tiistai…
Okei, otetaan uudestaan. Luin lehdestä, että ihmisestä tulee positiivisempi, ja jopa onnellisempi, jos hän kirjoittaa joka päivä muutaman rivin ajatuksiaan ylös. Vähän niinkuin päiväkirjaa tai blogia. Olen testannut, ei toimi.
Joka tapauksessa, yritetään.
Taas.
Tässä tiedot tältä päivältä:
Tiistai.
Heräsin puoli viisi, enkä saanut enää unta.
Turhauttavan kieriskelyn jälkeen, nousin ylös.
Selkää särkee, kovaa.
Venyttelin. Ei auttanut.
Päätin vetää lenkkarit jalkaan ja raahautua koiran kanssa lenkille.
45 minuuttia. Mäki alas, oikealle, mäki ylös. Hyperventilointia. Lihaskramppeja. Tuskaa, kyyneleitä.
Suihkuun.
Kesken kaiken vesi muuttuu kylmäksi.
Fööni hajoaa.
Lapsen herätys. Taistelua vaatteista mitä laittaa hoitoon päälle. Hammasta purren, lapsi kainalossa, tukka märkänä, puiston läpi tarhalle.
Lapsi hoitoon.
Ratikka menee nenän edestä, juoksen urpona perässä.
Taas hyperventilointia.
Kävelen ja huomaan olevani myöhässä.
Huomaan myös että unohdin eväät kotiin.
Astun koiranpaskaan.
Huokauksia.
Ärräpäitä.
Yrjöä kurkussa.
Voi tätä onnen määrää.
Todellakin.