Grr… Kaikki siis aivan KAIKKI asiat on menneet tänään päin seiniä. On vaikea ymmärtää ihmisiä ja ihmisten on ollut erittäin vaikea ymmärtää minua ja minun ajatuksia sekä mielipiteitä.
Sairaalan henkilökunta ja lääkäri ovat olleet ihmeissään hyvin eriävistä mielipiteistäni ja kommenteistani, olen vaikea vanhempi. =)
Jonkun täytyy yrittää puolustaa lapsen oikeuksia ja hyvinvointia, kuka sen tekisikään paremmin kuin oma äiti tai isä? Se ihminen joka lapsen parhaiten tuntee ja tietää, joka kärsii ja iloitsee samalla kuin lapsikin. Elää siis samoja tunteita vaikeiden aikojen keskellä.
Työpaikallanikaan ei mikään mene niinkuin pitäisi, ihmisiä tulee ja menee eikä kukaan ota vastuuta edes omista sanoistaan tai teoistaan, näinkö me nykyään hoidamme asioita? Ihmiset herätkää, ennen kuin jtn vakavaa sattuu tai jonkun henki on vaarassa, tässä ammatissa ei sallita suuria virheitä toisten ihmisten hengillä.
Vastuu omista sanoista ja teoista on vain ja ainoastaan yksin sinullaitselläsi.Sitä ei edes ylemmät esimiehet voi poistaa,asioista suoraan puhuminen ei aina auta, mutta voi edes hetkeksi helpottaa, kokemusta löytyy. =)
Sukulaiset,todellakin suku on pahin. Sen sain taas tänään huomata. Suoraan ei asioista voida puhua, selän takana puukotetaan se minkä ehditään ja muuten ollaan kasvotusten yhtä hymyä.
No piti taas sitten ”avautua” ja nyt sain lopullisesti sen ”sanoo mitä sylki suuhun tuo maineen.” Heh… Ihan sama.. ei oikein jaksa kiinnostaa, onneksi sukulaisia ei ole pakko nähdä, kuin hautajaisissa, jos sinnekkään aina viitsii mennä.
Vielä pitäisi jaksaa hymyillä tunti duunissa ja sen jälkeen mennä kotia maailmaa ihmettelemään.