Koko elämä heittää kuperkeikkaa… Mietin vain milloin tämä pyöriminen loppuu, kun alkaa jo päätäkin huimaamaan. Ihme on se, että Linnanmäen hurjissa laitteissa missä kieputetaan joka suuntaan, ei tule pahaa oloa, mutta ku elämä heittää kuperkeikkaa, niin paha olo on väistämätön… Jokaisella asialla on kuitenkin tehtävänsä, ja ehkä tämä kouluttaa minua julmaan maailmaan. Sisimpäni tulee kovemmaksi ja kestää kolhut paremmin. Mutta en halua että minusta tulee entistä kovempi mitä olen jo nyt. Silloin en voisi rakastaa, itkeä enkä nauraa…
