Tänään pitäis mennä isä ja äiti karhua katsomaan. Kuitenkin vieläkin epäilyttää kulkea ulkona pistävässä kylmyydessä ja tuulessa. Turkkini ei ole kovin paksu vielä, joten mahdanko jäätyä tuolla? Tapasin eilen kivan karhupojan, jonka kanssa oli helpottava jutella. Ehkä tämä kuitenken on vain väliaikaista pelkoa. Jos kuitenkin miettisin, että uusi aamu sulkee pois edellisen päivän taakseen. Mutta en halua, koska menneisyys on elämää ja sieltä minä kaikki opit olen saanut. Katse kohti uutta päivää ja niin pentu lähti kirpeään pakkaseen ja hytisi kylmissään. Pääsen kyllä tämän kylmyyden ohi, ajatteli pentu ja jatkoi matkaansa.
