Sen jälkeen kun luin muutamaa keskustelua (harvoinhan minä itse niitä perustankaan), niin tuli jälleen ajatus että miten joiltain ihmisiltä se suhteellisuudentaju katoaa cityilyn seurauksena melkeinpä täysin.
Sitten kirjoitetaan siitä omasta ihanan irvokkaasta city-elämästä ketjuihin ja blogeihin niin paljon kamaa että niistä saisi jo lähes romaanin paksuisen teoksen varmastikin pian koostettua. Ketjuja ja yhä uusia ketjuja ja kaikki siis pelkästään omista luuloista ja juoruista syntyneitä vääristyneitä mielikuvia, mielikuvituksen laukkaa joka vauhtiin päästyään ei heti pysähdykään.
City selvästikin edistää luulotautisuuden syntymistä, osa jopa tosiaan uskoo kaikkien tekstien viittaavan itseensä, näkee salaliiton kätkeytyvän jokaiseen blogimerkintään tai kommenttiin jossain keskustelussa.
Olisiko tuollaisten tapausten parempi ottaa hieman ”lomaa” citystä?
Ja miten kauan sellaiseen tilaan joutuminen vie?
Itse kirjoittelen nykyään niin että muut harrastukseni eivät kärsi lainkaan cityilystä, enkä myöskään anna cityilyn vaikuttaa itseeni oikein mitenkään. Totta kyllä että varsinkin eräs kirjoittaja usein hiukan velmuilee ja itsekin olen käyttänyt cityilijöitä usein itselleni sopiviin tarkoituksiin.
Se ei tietenkään ole mitenkään tuomittavaa, se vain on osa sitä hauskuutta mitä cityily voi parhaimmillaan olla, merkitysten ja kontekstien moninaisuus harhauttaa ihmisiä usein mitä merkillisimpiin tulkintoihin.
Ehkä sekin on tärkeä osa tätä koko yhteisöä, mielikuvilla leikittely ja niiden käyttäminen muiden ohjailemiseen.
Joskus on hyvä kertoa tahallaan kaikki ja jatkaa vielä sen jälkeen, joskus taas kaiken paljastuminen tietää paitsi yhden osan kuolemaa, niin mahdollisesti myös uuden syntymää.
Tarinan kertojiahan me kaikki olemme, elämme osan itsestämme, jonka jälkeen se kuolee ja taas uusi syntyy.
Yksi pesä josta lähtee niin kovin monta säiettä kaikkialle, vaan yksi on kaikkien niiden takana.
Tähän loppuun vielä sanon vielä vaikka että, nokkoset pistävät dorkia pahiten, vaan pois jo jäikin nokkonen tuo, vaan aikansa hänkin hyödyksi mulle oli.