Istuttiin eilen ystävien kanssa iltaa. Olemme kaikki 30 ja 37 ikävuoden välillä. Meitä oli minä ja 4 pariskuntaa. Jossain vaiheessa keskustelu kääntyi siihen miksi minä olen vielä ”vapaalla jalalla”. Olenko saanut karkauspäivänä paljon kosintoja? Tuli hiljaista. Tuntui vähän hölmöltä alkaa miettimään vastausta. Onko se minun tekemä valinta olla sinkku?
Eläisin nytkin mielelläni suhteessa, jos sellainen olisi ollut tällä hetkellä ”molemminpuolin mahdollista”. Minulla on ollut muutama useampia vuosia kestänyt pidempiaikainen suhde, mutta parin viime vuoden ajan olen keskittynyt oman elämäni parantamiseen. Kun minulta kysyttii käynkö treffeillä, aloin mielessäni laskeskelemaan, että kaikesta huolimatta olen viimeisen vuoden aikana käynyt aika aktiivisesti treffeillä. Ehkä enemmän kuin aikasisemmin. Välillä treffiseura on ollut miellyttävämpää ja välillä ei. Yleensä, jos treffiseura miellyttää minua, niin minä en miellytä treffiseuraa. Muutaman treffeillä tavatun naisen kanssa olen vieläkin jossain tekemisisssä, mutta näistä ei koskaan tullut ystävyyttä enempää.
Joten heitin vastaukseksi, etten ole tainnut vielä törmätä siihen oikeaan. Tässä vaiheessa naiset alkoivatkin tivaamaan mitä kaikkia vaatimuksia minulla on kumppanin suhteen ja olenko kovin nirso. Tiedän mitä haluan, mutta en pidä itseäni nirsona, joten kielsin asian ja kysyin mitä vaatimuksia naisilla yleensä oli miehistä. Tässä vaiheessa kyseisten pariskuntien miehet päättivät siirtyä olohuoneen puolelle katsomaan jalkapalloa ja jättivät minut naisten armoille.
Jäin vähän kiusallisena keittiöön keskustelemaan asiasta. Mutta pidemmän päälle keskustelu taisi voittaa jalkapallon. Naiset löysivät minusta kumman paljon ominaisuuksia jota he arvostivat. Komea, hyväkäytöksinen, luotettava, huumorintajuinen, menestyvä, jne. En tiedä kuinka paljon naisten jutuissa oli tarkoittettu minulle itsetunnon kohotukseksi ja kuinka paljon asiaan vaikutti naisten nauttima siideri, mutta lopputulokseksi naisista kaikki väittivät että he valitsisivat minut, jos he eivät olisi jo löytäneet kumppaneitaan. Kovin imartelevaa, mutta he ovat kaikki kuitenkin tunteneet minut jo useamman vuoden ja tuntevat minut täten aika hyvin.
Illan päätyttyä aloin miettimään yleisesti sitä, kuinka usein ensimmäiset treffit antavat väärän kuvan treffiseurasta. Ja kuinka monet treffit olisivat päätyneet suhteeseen, jos kumpikin olisi tuntenut toisensa paremmin. Tottakai ulkokuorikin vaikuttaa siihen mielyttävyyteen. Tuskin kukaan olisi lähtenyt kenenkään kanssa treffeille, jos ulkokuori ei olisi ollenkaan miellyttänyt.
Pitäisikö tästä päätellä, että…
a) …olisi hyvä tutustua ihmisiin paremmin jo ennen kuin pyytää heitä treffeille?
b) …pitäisi treffata vain vanhoja ystäviä? (älkää olko pojat huolissanne, on mulla vielä moraali tallella) 😀
c) …pitäisi ensivaikutelmasta huolimatta tapailla useamman kerran ennen kuin tekee mitään johtopäätöksiä?