En kyllä ymmärrä naisia yhtään. Tässä tapauksessa nyt lähinnä tarkoitan eksää, mutta kuitenkin. Erottiin joskus kolmisen vuotta sitten. Edellisenä iltana hän oli kutsunut minut käymään luokseen. Sanoi että vessan lamppu oli rikki. Kun menin paikalle, niin paikalla odotti kynttilämeri ja hän oli pukeutunut seksikkäisiin alusvaatteisiin. ”Käy suihkussa, kun oot vaihtanut sen lampun. Sitten saat työstä palkinnon.” Minua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Ilta oli mitä ihanin ja estottomin. Aamulla havahduin, kun hän lähti töihin ja antoi tapansa mukaan niskaani suudelman. Kun nousin vajaata tuntia myöhemmin, keittiön pöydällä oli lappu: ”Jätä avaimet pöydälle, äläkä ota yhteyttä. Älä muistele pahalla. XXX. ps. Tää ei oo mikään vitsi.”
Yritin kyllä soittaa hänelle ja kysyä että ”mitä helvettiä on tapahtunut”, mutta aina puhelimen hälyytysääni katkesi. Illalla sain tekstiviestin ”Oikeesti älä enää yritä soittaa, tää ei vaan toimi.” Tuohon päivään mennessä suhteessa ei ollut mitään suurempia riitoja. Ei puhetta että jokin olisi huonosti. Fiilis oli vähän sama, kuin olisi ajanut äänen nopeudella seinään (ei aikasempaa kokemusta). Ainoa asia mikä tuli mieleen oli kuukautta aikaisemmin käyty keskustelu, mitä jos hän tulisi vahingossa raskaaksi. Olisiko hän ollut raskaana? Mutta sanoin kyllä olevani valmis. Päädyin kuitenkin ajatukseen, ettei asia voinut olla näin. Meni jonkun aikaa toipua tästä ja jatkaa elämää entiseen tapaan. Ikinä minulle ei selvinnyt oikea syy. Lähetin seuraavana jouluna kortin, johon sain helmikuussa vastauksen. Viesti oli lyhyesti: ”kiitos samoin”, tosin siitä puuttui allekirjoitus, mutta tunnistin käsialan.
Viime yönä puhelin soi. En saanut silmiäni auki ja mielessä kävi, että joku kaveri olisi kyytiä vailla. Ajattelin, että ”ottakaa taksi, en lähde ketään kuskaamaan.”. Käänsin kylkeä. Hetken päästä puhelin soi uudestaan, nousin istumaan ja etsin puhelimen käteeni. Numeroa ei näkynyt puhelimen ruudulla, vain teksti ”puhelu”. ”Noh?” vastasin kärttyneesti unisella äänellä. Toisessa päässä oli hetken hiljaista, sitten nais ääni kysyi: ”Enkai mä herättänyt sua?” Hetken aikaa painiskelin ajatuksen kanssa, että olisin iskenyt luurin korvaan, mutta minua alkoi kiinnostamaan kuka toisessa päässä oikein oli. En kerennyt kuitenkaan vastata mitään sarkastista, ennen kuin ääni aloitti uudestaan. ”Älä katkaise, ####### täällä. Kuuntele mitä mulla on sanottavana.” Hetken aikaa ajatukset ruopi tyhjää ja olo tuntui siltä, kuin seinä olisi törmäämisen jälkeen vielä kaatunut niskaan. ”Häh?” Eksä toisti vielä ja alkoi puhua.
Puhe oli hieman sekavaa ja jouduin monta kertaa pyytämään toistamaan lauseita. Osa lauseista jäi tästäkin huolimatta epäselviksi. Hän itkeä pillitti aina välillä, mutta ei selvästikään ollut humalassa. Kysymykseen ”onko kaikki kunnossa?”, hän vastasi ”joo”. Oikeastaan puhelusta ei jäänyt juuri mitään käteen. Seksi kanssani oli ollut taivaallista, olin mukavin ja huomaavaisin ihminen jonka hän tuntee, sekä että hänellä on ikävä minua. Vaikka hän kertoi ajatelleensa minua paljon viime aikoina, mitään tarkempaa syytä tähän hän ei kertonut. Tämän jälkeen hän toivotti hyvää yötä ja katkaisi puhelun. Vieläkään minulle ei selvinnyt miksi hän lopetti suhteen.
Unestahan ei tämän jälkeen enää tullut mitään. Pyörin jonkun tunnin sängyssä, ennen kuin nousin ylös. Välillä olin raivoissani koko puhelusta, välillä minua säälitti mikäli hänellä oli ajatuksena, että voisi vielä palata. Koko päivä on mennyt ihan perseelle. Ymmärrän nyt naisia varmaan vielä aikaisempaakin huonommin. Osaako joku selittää? Häh? Mitä vittua? Miksi? Onko? Mikä? Missä? Milloin?