Nykypäivän virpojat ei oikeen taida tietää mistä perinteessä on kyse. Tänään ensimmäiset hakkasivat oveani vähän aamu seitsemän jälkeen. Kyllä, he hakkasivat ovea. Luulin olleeni fiksu, kun työnsin yöllä ravintolasta tullessani vessapaperia ovikelloon hiljentäen sen soinnin. Sitten kun hyvin väsyneenä ja vanhalle viinalle haisevana tarjosin suklaamunaa palkaksi hirveistä folioon käärityistä puolen metrin puunoksasta, vastaukseksi kuulin ”eiks sulla oo rahaa?” HÄH? Mitä avustuskeräystä he luulivat tekevänsä? Luultavasti ”Ostetaan pääsiäisen jälkeen uusi pleikkari” -keräystä. No minulta paloi kuitenkin hihat, pidin suklaamunan ja jätin mukulat risuineen oven taakse. Olisi tehnyt mieli tarjota seuraaville silliä ja kuravettä. Mutta en avannut enää ovea, vaikka muutama vielä yrittikin koputella.
Ennen vanhaa muistini mukaan palkan sai vasta viikon päästä ja virvonta välineiden tekemiseenkin käytettiin aikaa ja enemmän koristeita. Itse en ole koskaan viitsinyt vaivautua moiseen kerjäämis operaatioon.