olen tyttö jota maailmanmeno kauhistuttaa. peiton alla paras paikka. silloin kaikki on mahdollista. silmät kiinni on helppo hymyillä.
mietin liikaa, ja joskus liian vähän. mikä olisi kultainen keskitie?
tunteella menen, sekin on kuulemma väärin. mutta entäs kun sydän sanoo niin?
pakahdun rakkaudesta kevääseen ja kukkaniittyihin. silloin on taas kaikki hyvin, kun hiljaa seison ja melkein kuulen kuinka ruohonkorsi pimeästä maasta aurinkoon ponnistaa ja pilvet vapaana vaeltaa.
olen päättänyt että vaikka olen vain yksi pieni puu mäen rinteellä, niin olen kaikkein paras pieni puu tällä paikalla.
