Haikeilututtaa

5.11.2008 20:06
Kaisa

Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.
Kesä saattaa olla lämmin, vaan ei näin ylhäällä.
Sä jäit seisoon pakkaseen, mun oli mentävä.

Se on surullista, niin kovin surullista.

Me oltiin napapiirin rakastavaiset, vähän aikaa vaan.
Ja nyt kun satu on ohi, ei tarvi matkustaa,
rakkaimpansa luokse aina jonnekkin pohjolaan.

Se on surullista, tai ei oikeastaan...

Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Mä sanoin hyvästi ystävä hei, e-ei.
Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Vaan onko väliä sillä, no ei, e-ei.

Sodankylä, Sodankylä.

Soi Sodankylän Seita-baareissa iskelmä.
Ollaan onnellisii, kaikki on hienosti-hä.

Sodankylä, Sodankylä.

Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Mä sanoin hyvästi ystävä hei, e-ei.
Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me,
enää nähdä toisiamme.
Vaan onko väliä sillä, no ei, e-ei.

Sodankylä, Sodankylä.
Sodankylä, Sodankylä.

Hei, Sodankylä. Sodankylä.
Sodankylä, Sodankylä.

Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.

Löysin juutuubista puolivahingossa ton Maj Karman biisin ja oon kuunnellut sitä nyt repeatillä ehkä tunnin. Jotenkin niin haikea biisi, sillä tavalla mun makuuni sopivan melankolinen, vaikkei sanat kosketakaan mitenkään henkkoht. Vaikka kyllähän sitä aina tulee mietittyä kaikkia niitä ihmisiä, joita elämässä kohtaa ja joita ei sitten näekään enää ikinä. Toiset poistuvat ihan kokonaan vehreämmille ikinummille, toiset jotenkin vähemmän dramaattisesti vain pois mun elämästäni.

Se on surullista, tai ei oikeastaan... Niin, kai se on vain elämää. Ihmisiä tulee, ihmisiä menee. Kuolo korjaa, elämänpolut erkanevat. Kaikkia ikuisia eroja ei vain haluaisi kokea. Nämä asiat eivät vain ole läheskään aina omissa käsissä. Siksi kai joskus pitää kuunnella tämänkaltaista musiikkia, haikeilla, tirauttaa pari kyyneltä ja jatkaa taas elämää. Niin varmasti suurin osa niistä mun elämästäni poistuneista ihmisistäkin tekee ja haluaisivat mun tekevän.

Joo, mä tajusin ettei, tajusin ettei me enää nähdä toisiamme...

Rock.