[I]Look into my eyes you will see
What you mean to me
Search your heart search your soul
And when you find me there you’ll search no more
Don’t tell me it’s not worth tryin’ for
You can’t tell me it’s not worth dyin’ for
You know it’s true
Everything I do I do it for you
Look into my heart you will find
There’s nothin’ there to hide
Take me as I am take my life
I would give it all I would sacrifice
Don’t tell me it’s not worth fightin’ for
I can’t help it there’s nothin’ I want more
Ya know it’s true
Everything I do – I do it for you
There’s no love – like your love
And no other – could give more love
There’s nowhere – unless you’re there
All the time – all the way
Don’t tell me it’s not worth tryin’ for
I can’t help it there’s nothin’ I want more
I would fight for you – I’d lie for you
Walk the wire for you – Ya I’d die for you
Ya know it’s true
Everything I do – I do it for you [/I]
My life is like a mess. Missään ei oo mitään järkeä, avoimia ovia, mielenkiintoisia reittejä on aivan liiaksi. On järki, on tunteet, muttei mitenkään noin yksiselitteisesti erotettavissa. On myös järki ynnä tunteet -ajatusmalleja, kombinaatioita vaikka muille jakaa. Eikä mitään vitunka hajua, millä tavalla tätä elämää olisi parasta elää.
Älkää käskekö mun kuunnella sydäntäni. Ei se puhu mulle.
Älkää käskekö katsoa ja odotella. Aikaa ei juuri nyt ole.
Älkää käskekö elää kuten unelmoin. Unelmoin liian monista asioista.
Ratkaisu on tehtävä. Aikaa on ehkä noin kolme viikkoa. Sen jälkeen elämäni tulee väkisinkin olemaan hyvin erilaista kuin nyt. Odotan innolla, odotan kauhulla. Olen jo melkein päättänyt, viimeiset ratkaisusiirrot olisi vain tehtävä. Miten uskallan? Miten voin? Petänkö itseni vai joitakuita muita? Minkälaisten ratkaisujen kanssa omatuntoni pysyy puhtaana? Miksi vitussa mun elämä on aina tällaisilla umpisolmuilla?