KAuhea olo, tuntuu ku tekis kuolemaa. Henki ei vedä mistään reiästä ja korvatkin viel lukos kaiken päälle. *kröhköh*
Jos mä oon lauantaiks terve ni hallelujah, mä olen maailman onnellisin ihminen (edellyttäen siis et kaikki muutkin on terveitä).
Missä se mun kuume viipyy? Miks mä en saa sitä sillon kun tarttis?
Olis vaan ihanaa nukkuu, mut vast illal.
*sniisk*
No ehkä mä joku päivä paranen, jos en niin sittenhän toinen ääripää on…
Ketuttaa kun kaikki nätit aurinko päivätkin menee ohi ja täytyy olla vaan sisäl. Voihan sitä ulos tietty lähtee mut näil pakkasil tukehtuisin ekaan risteykseen.
