Hän jokeltaa kuin lapsi.
Hänen korvansa eivät kuule,
mutta hänen suunsa nauraa.
Hän iloitsee
yhdessä auringon kanssa.
Ja minä itken sydänsurujani,
teen niistä maailman
tärkeimmän asian.
Anteeksi.
Teenkö oikein?
