Aamulla heräsin kännyn piippaukseeen. Herra oli humalatilastaan huolimatta ajastanu kännyn soitteleen Säkkijärven polkat herätyksen kunniaks ja vielä asettanu kapulankin ”virransäästötilaan” akun inflaation vuoksi. Kello oli puol kymmenen, heräämispaikka ei lähelläkään himaa, nakit silmän alla ja helmi Lahdesta saapuis klo 12.00! KIIRE! Vichyä kiduksille, ryppyset vaatteet niskaan ja dösällä kotia fiksaan. Nopea siistiminen niin kämpälle kuin itsellekkin ja eikun taas ikkunalliseen 18 pyöräsellä akvaariolla cityyn. Kottaraisen oma transportaatio oli jo laskeutunu Tkuun ja sovimme treffit kauppatorille…tohon aikaan oli vielä hyvin hiljasta cityssä eikä tunnistaminen tuottanut vaikeuksia lain. Päätettiin heti alkajaisiks suunnata Rentoon ns. Icebreakerille. Ja oluthan oli just sopivaa tuossa mun habitusfiiliksessä. Eikä aikaakaan kun alko jo uus nousu oleen kupolissa ja fiilikset sen mukaset. Nainen oli mitä oletinkin, helmi ulkoa ja sisältä (Kanssaveljille faktatietoa opastuksen muodossa; katelkaa tekin naisia muualta Suomesta ja huomaatte Turkupirkkojen vajaavaisuudet alta aikayksikön!!!) Maisteltiin muutamat bisset jutellen niitä näitä kunnes päätettiin siirtyä vaiheeseen numero kaksi.
Suunnattiin dösällä mun kämpille jo molemmilla pieni nousuhumala päällä. Päästyämme Turun Ghettoon, mä avasin vinettopotun ja aloin valmisteleen safkaa. Tällä kertaa oli tiedossa lasagne ála JJ ja lisukkeeksi salaattia. Herkkukeinun istutin soffalle nauttimaan tuota rypälejuomaa samalla kun ite sekotin jauhelihasta hullunlehmäntautia veks. Nin siinä sitten kävi, ettei tämä jumalatar viittiny laskee allekirjoittanutta silmistään vaan tuli heiluun puulasta kourassa mun kyökkiin (jonne yleensä naisilla ei ole asiaa). Siinä me sitten tehtiin yhdessä pöperöö törpötellen samalla vinkkua. Safka saatiin uuniin ja siirryttiin soffalle odotteleen. Kohtahan sitä sitten alkokin tuleen kuuma molemmille ja tietäähän sen miten siinä käy. Kuumaa jumppaa niin, että saa taas kirjottaa Cityn ”vikakerta” osioon nuorille runkkareille virikettä ja motivaatioo tumputukseen. Homma valu varsin intiimiks ja valu vähän muutakin niin, että Lasagne meinas palaa uuniin. Ei se naisten vaatima viiden tunnin jumppa aina olekaan suotavaa. Laitettiin homma pakettiin ja alettiin syömään…juomisesta puhumattakaan.
Safkailu saatiin suhtkoht päätökseen ja jatkettiin juomista. Kellikin alko huuteleen iltamaininkeja, joten laittauduttiin iltapuhteisiin sopivampaan kuosiin (vaikka mitä vittua yhden komistuksen ja kaunottaren tarvi mitää laittautuakkaan). Suunnitelma aiemmasta vähän veny, mutta päästiin kuitenkin baariin. Mulla oli suunnitelmissa näyttää parit kivat Turun kuppilat ja ekana sitten tietty suunnattiin Bremerin kellarihämyyn. Juotiin siinä sitten parit oluset, samalla jutellen niitänäitä mikkojen kanssa baarissa. Kiireisellä aikataululla parin jälkeen otettiin dösä alle ja suunnattii lähes toiselle puolen cityä Alvariin. Sinne sain myös houkuteltua Emen siitä naapurista. Sielläkin maisteltiin olusta kun olutbaarissa kerran oltiin. Tytöt kävi välillä juoruumassa tupangipuolla jotain Jannen miehuudesta ja taas takas mun seuraan esittään siveellistä. Kiire oli, joten suunta pikku-Sedun Poroon (joka on siis ainoa mesta Seduloista, jossa ei tuu oksennusrefleksi jo ovella)! Porossa ei otettu kun yhdet, kunnes oltiin aika porossa. Ajattelin keventää tunnelmaa viemällä herkkupeput Lehmään. Siellä alko rilleissä olen sellanen huuru päällä, ettei oikeen muistikuvia enää ole. Tuskin siis montaa siellä kaadettu on, sillä oli vielä Edison esiteltävä tälle Lahden erikoiselle ;)! Edisonissa alettiinkin olla taas rikkaita, koska drinksua on tilattu enempi mitä baarimikko suosittelee. Emekin karkas jonnekkin, minne lie miehensä luo. Me kaks huurupäätä oltiin niin simassa että päätettiin siirtyä ihanaan vikan tai tokavikan dösän ”rauhaisaan” tunnelmaan suoraan Baghdadista! Kävelymatkalla ennen dösää sattu tuleen vastaan vielä entinen työkaveri Keskolta, trukkikuskien aatelia ja hippihoppi-kledjuinen Jukka-poika. Allekirjoittaneen toimintamallin tuntien (olihan mulla ”panomies”-lisänimi tuolla varastolla toimiessani) Jukka vaan tokas, että; ” Kato panomies-Kivinen, ai te meette paneen”. No, eipäs jääny siinä kohtaa lahden herkkukeinu sanattomaks tokasten; ”me on pantu jo!” Mun oli siinä kohtaa korjattava ettei ihan vielä olla, vaan lipastu vasta! Suunnattiin dösälle korjataksemme tuo epäkohta. Yllättävää kyllä, mä nuokuin jo bussissa, onneks neito pysy hereillä ja hiukan edes kartalla. Päästyämme mun luo, vedettiin hiukan lasagnee ja sitten siirryttiin heiluttamaan peittoa. Siinä se loppuaamu menikin mahtavasti…kumpihan sammu ensin…..