Kivimiehen arki alko sitten taas jo ennen seiskaa kunnon kahviaamiaisella. Paimion kivikuorma odotti pihassa seiskalta ja nokka kohti uusia seikkailuja sai alkaa. Ajomatkat noissa r eisuissaon äärettömän puuduttavia, niin henkisesti kuin ”perseellisestikkin”. Tuolla Mitsun kuormurilla kun ei saa ajella, kun pienten mummojen kävelyvauhtia, kiitos Suomen tieliikennelain!
Tunnin perseenpuudutus ja sai jalotella pyhällä maalla. Paiskattiin kiviä mäelle melkosella tahdilla, vaan joskus on tahdinkin hidastuttava. Jotenkin tuntee tekevänsä jotain, kun pitää oikasta jalka, jonka päällä on tuollanen 500 kilonen kivimöykky. Sitä kun siitä sitten ensin otetaan kolmeen pekkaan pois ja kärryt makaa jonkun helvetin orkideapenkin päällä, jokainen voi uskoo että aika pehmeessä maassa ollaan. Ohan siellä ollu joskus olympiatason voimannostajakin testaamassa voimiaan, vaan turhaan. Tuo kivien liikuttelu kun on yhtä lailla tekniikkalaji, kuin neitsyen korkkaaminenkin. No, jalka ei ollu leveä eikä pitkä, mutta helvetin syvällä. Jos ois vielä jatkanu sen ylöskaivuuta, sieltä ois saattanu tulla vähän ilmasta halloweensälää mukaan. Saatiin melko nopsaan Paimio kuntoon, piti sitten vielä kävästä Sauvossa ja Karunassa. Mulla ei ollu millastakaan hajua, että missä tuollaset käpylät edes sijaitsee. Ajomatkat jatku, Sauvossa oli yks pikanen keikka ja taas sai istua autossa. Matkalla radiossa sanottiin ohlemapaikalla ”uutiset” seuraavaa; ”Häiritsevä tekstiviestine lähettäminen on saatu kotirauhanhäirinnän alaisuutee, saattaapa siitä saada lähestymiskiellonkin”. Perkule, mullahan välähti, tällähän moni emäntäänsä kyllästyny suomalainen verkkarinkuluttaja saa muijaansa hiukan etäisyyttä. Jumalauta, mun mielestä se on häiritsevää tekstarointia, kun istut rauhassa päiväoluelle Kantabaarissa, ja muijalta tulee alvariinsa viestiä; ”Käy kaupassa!”, ”Kauaks sulla menee?”, ”Tuo tamppooneita ja karvanpoistoainetta.!”, ”JneJne!” Ja eikun vaan sitten jokainen jannu käyttämään säädettyä lakia hyväkseen, siks ne on jumalauta Arkadianmäen apinatarhassa paperille kirjotettu!
Karuna oli siis aivan tuntematon mesta, jopa kuulollisesti. Sieltä se lopulta löyty, meren rannalta, helvetin hieno kivikirkko pihassa ja sinnekkin vaan kärrypolku. Yks pikku oikasu ja Karuna kuulu mun historiankirjoihin. Poikettiin matkalla vielä Sauvon TeeBeellä tsufeella. Ku menin sisään, joku varista pienempi siivekäs lensi ineen samalla oven avauksella. Hätääntyny kassaneiti juoksi sen perässä toruen mua. Mä vaan taas tokasin omana itsenäni, että; ”minkä mahdan, että aina ku meen ”baariin”, tiput liihottaa perässä…..
Oltiin suht ajoissa takas landella, tyhjättiin kuorma ja tehtiin uus tilalle. Kuittasin kalavelat ja sain firman lippiksen kaupantekijäisiin; ”tällasta moon ainaaa halunnu..!”
Käväsin pikapikaa porukolla laittaa safkan uuniin, vaihdoin kivimiehen graniittisen hajun Hugo Bossin tuoksuun ja suuntasin tsukutsukulle. Turussa sato taas niin maan vitusti, että kyyti nouti mut assalta. Käväsin hakee Cittarista mustaa letkua ja patongin, NAMINAMI! Samalla sain käsipuhelimeeni soiton, ja pyynnön ilmestyä Nokialle Saloon haastikseen, heti aamutuimaan. Kampesin kamat himaan, ja otin samaisen kyydin kylään. Nautin illasta patongin ja mustan Tapolalaisen seurassa….Jami!
