Flunssa alkaa hellittää ja yskin vain aamuisin, iltaisin ja rasituksessa. Puhallan saatanan huonoja arvoja edelleen aamuisin, joten taitaa sieltä sitten diagnoosi putkahtaa. Olen silti naurettavan iloinen siitä, että en yski joka hetki ja kylkiluut saavat lepoa. Tätä menoa olen lauantaiksi tanssikunnossa ja pääsen hetkuttamaan hyvässä seurassa aamupäivällä <3 Me so happy! Aurinkokin paistaa, mieli on ihmeen virkeä, kun yöllä saa nukuttuakin ja tekisi mieli lähteä lenkille. Lienee silti aiheellista ottaa varovaisesti vielä pari päivää, ettei kuume puske takaisin päälle. Tämä alkava tervehtyminen valitettavasti tuottaa sivutuotteita, kuten järjetöntä hinkua halia, rutistella ja mmm mmm mmm. Viime yönä näin unta Espoosta ja tietystä talosta ja sen omistajasta siellä. Alitajuntani ei ole kovin fiksua sorttia... Voivoi.
