Kaikesta stimuloinnista ei synny reaktiota tai se ei ainakaan ole näkyvää. Joskus taas reaktion voimakkuus on naurettavan vahva verrattuna asiaan.
Tapoja reagoida on monia, eivätkä mallit aina toista itseään. Riippuen tavoista, toinen reagoi tunteella, toinen toiminnalla - välillä tunteen voimakkuudesta johtuen molemmilla yhtä aikaa. Vähäpätöisempi tunnelataus ei aiheuta välttämättä lainkaan toimintaa, tai jos aiheuttaa, viivästyen. Jokin toinen ärsyke saattaa silloin vahvistaa tai olla kytköksissä aiemman reaktion kanssa.
Siksi jokaisen tunnetilan tai toiminnan motiivia olisi hyvä miettiä. Mikä on lähtökohta, ärsyke millekin. Tällöin näennäisesti järjenvastaisia tai asiaan liittymättömiä tunnetiloja tai toimintoja on helpompi ymmärtää. Tietoinen muisti ei ilmoita viivästyneestä ärsykkeen laukeamisesta, alitajunta tekee sen paremmin.
Onko siis järjettömiä reaktioita edes olemassa.