Blogi

Kirjotin taanno mite yks näöltä tuttu sälli on selkeesti tehny elämääsä muutokse ja kutistunu pualee. No, tänää mä näin sen taas siä syättöläs. Eka kertaa ikinä sil oli daami siä. Se hyysäs sitä hyvi ja se donna tuntu oleva helveti puhelias, sitä mä en nähny niikää mut mä näin sen sälli. Jos se ei näyttäny onnelliselle ni ainaski se näytti iloselle ja tyytyväselle. Mä miätin oliks se donna syy vai seuraus siin elämämmuutokses. Niil oli selkeesti kiva lunssi ja siit pöydäst lähti hyvät fiilarit ympärille.

Ihme kyl se ei vituttanu mua yhtää. Mä olin hyvilläni sen tyypi pualest. Ehkä se oli vaa realiaa? Elokuvii mä en kestä enää: mä en jaksa häpi endei ja mä en kestä surullisii loppui yhtää paremmi. Äksönfilmeist mä taas enno ikinä ollu kiinnostunu. Mä en kestä enää myäskää musiikkii mis on sanat: niis enimmite kuiteski vatvotaa jotai helveti parisuhdejuttuu. Vittu. Ja vaiks ei olis sanoikaa ni sit ne tihkuu muute jotai helveti romantiikkaa niiku vaiks joku Coltrane foni tai vaiks Prokofjevi Romeo ja Julia. Enkä mä kestä kirjoi mis on intiimei suhteit: dekkareit viä joteki jaksaa lukee jossei niis oo jotai romanttist kuvioo ympättynä.

Mä oon siis lakannu jaksaast tätä maailmaa. Painan duunii pakolliset tunnit ja rääkkään sit lihaksii ja koitan olla ajattelematta niiku yhtää mitää. Merkitystä eijo. Elämää eijo. Niiku istus helvetimmoises salis mis on petonilattia eikä mitää muuta ku harmaat seinät jossai kaukana, ehkä. Eikä missää näy ovee.

Mun meni jotai seittemä vuatta koulu jälkee enne ku mä uskon et voi liikkuu vapaaehtosesti ja se voi olla jees. Koululiikunta oli musta perseestä enkä oo ainoo ku sai siit raumoi. Ainoo ohje mitä mä oon pitäny miälessä niilt jumppatunneilt oli et muistakaa tytöt hengittää – ja se on oikeesti hyvä ohje pojillekki.

Enikeis, tos ku oon kiusannu taas lihojani enempi ni oon miättiny et miksei voinu jo koulus sanoo et hualehtikaa tytöt lantiompohja lihaksist ni seksiki on viä kivempaa ja tiineydet ettekä ees hoitokodis pissi allenne tai vaiks kertoo mitä kaikkee iloo itekullekki on timmeist reisilihaksist tai peräst, tai hauiksist tai ranteist… Kaikkee lähestyttii sillai elämäst irrallises miäles ja kilpalulajina eikä niiku et mitä se tarkottaa sun perskohtases elämäs ku sun selkälihakset romahtaa tai kui paljo kivampi on nitkutella jonku urokse pääl ku reidet ja käpälät kestää. Ja kai ny itsekutaki teinii jokseeki enite motivois seksi, jopa tällast siveydesipulii ku mä, saati niit ku ei vaivautunu ees tulee tunneille… Vai eiks sellast voi sanoo koulus? Vittu joo, missähä sitte.

Uros on saanu terapiaa ja sille on ilmenny todennäköne syy siihe miks se aikonaa otti ja rakastu muhu. Kuulemma se oli sijastoiminto. Vittu. Sen piti oikeesti ettii itteesä mut se ei ollu oivaltanu sitä sillo viä ja nii ku mä satun kohalle ni se ettiki mut muuttamaa elämääsä. Paitsi ku se ei sit muuttunu riittävästi niist kohdist ku ois tarvinnu ni sit sil tuli tää oivallus ittesä löytämisestä (ja sivumenne, eijo kuulemma viä löytyny ja jos multa kysytte ni todnäk ei ikinä löydykää, mut mähä oon ollu väärässä helvetimmonta kertaa enneki) ja sit ku se oli siis saanu tän todellise ja oikee oivallukse siitä mitä se tarttee ni se ei siis enää tarvinnu mua.

Se siis tärväs mun elämä iha vaa vahingos. Se ois voinu helvetti retkahtaa kenee vaa ku osu hollille mut mun paskalla mäihällä se olin mä. Se ois voinu olla joku vahvempi ku ois vaa kohauttanu harteitaa mut vittu se olin mä ja mä menin palasiks.

Se ei pyytäny anteeks.

Tää on nii mun elämää. Se kerta ku mä kuvittelen et vihdonki joku oikeesti rakastaa mua ni se on vaa satunnane sijastoiminto. Miks vitussa mä edes kuvittelen mitää? Mä enno ikinä saanu tält elämältä mitää ku keskisormee. Sen viimine källi on et se pihtaa kualemaaki. Mä saan takuulla oottaa sitäki joku 60 vuatta viä.

Mut nytpähä tiän.

Ryystettii ystävättäre kans calvadosta ja päätettiiki lähtee Calvadoksee kesäl. Tuleepaha munki ranska opinnoille jotai käyttöö ja ainaski säilyy motivaatio koko kevätlukukaude. Vilkuilin tos teoriaa Uusitalo kirjast, minkä nimi on simppelisti vaa Calvados muttemmä tullu niist tislaamiskaaviost hulluu hurskaammaks ni päätinki keskittyy pelkästää aromeihi. Siistii.

Sinne ei varmaa pääse lentää, pitää vaihtaa junaks Pariisis? Hmm. Tarttee perehtyy tähä syvällisemmästi keväämmittaa. Ja ompaha jotai mitä oottaa.

Ilmesesti mun jumppakuuri eijo iha toiveajatteluu kerta ärsyyntyneit ja suarastaa kipeit kohtii alkaa olla ympäri kroppaa. Ilmesesti siis kummiski on olemas jokkut ns lihakset vaiks ei uskos viimeaikase elämise jäljilt. Ilmesesti loppuviikost voi alkaa lisää sarjoi jahka tää tänhetkine järkytys tasaantuu lihois. Tänää mä kuiteski sain muutamat liikkeet punnerrettuu lähinnä vaa viha voimalla.

Ja vihaa mulla riittää punttehi ja kuminauhohi. Nimittäi ku oppii rakastaa 200 % ni oppii kans vihaa täysillä ja vittu täs ei enää elätellä mitää 5 % kevyttunteita. Mä tiän et nii kaua ku mä vihaan ni se tarkottaa et mä en pääse eroo siit uroksest. Ja mä vihaan nii kaua ku se suastuu selvittää ne asiat ku meil on keske ja sejjälkee mä voin alkaa parantuu, mut helvetti ku sil eijo munaa siihe selvittämisee.

Mä ymmärrän et se on tyytyväne elämääsä ja et sil on kaikki OK ja ongelmat on siis vaa mulla mut helvetti ku mä en voi tajuu et mite eijo sevvertaa säälii tai armeliasuutta et vitut välittää toise miälenterveydest. Ku se ei maksas sille mitää. Mite voi olla joku nii saita? Ja vallanki sellaselle ketä on sentää ees joskus rakastanu? Mä en voi tajuu. Mua hävettäis.

Mä oon koittanu antaa sille mahdollisuutta valehdella mulle puhelimes tai sanoo ikävii totuuksii meilis mut ei irtoo… eli vaikeemma kautta: vittu mun on pakko mennä sen reviirille ja nyhtää ne vastaukset siit. Ja päin naamaa sen on kuiteski taas vaikeempi valehdella tai sanoo niiku asiat on.

Mä käyn aika useesti syämäs sellast fuusioo ku täs lähellä on tyrkyl ja siä samas paikas käy samaa aikaa useesti kaks sällii mikkä on ilmesesti veljeksii ku ne on nii samannäkösii. Ne syä yhes eikä kauheesti jutskaa mitää. Mä huamasin ne aluks siks ku ne oli lähinnä helveti läskei ja mä sotkin ne keskenää.

Viime syksynä mä yks kerta tajusin et se toine sälli ei ollukaa nii plösö ku mä muistin ja tänää ku mä näin sen, no ni: se tyyppi on iha keskimääräse kokone. Jos mä ennois aikasemmi nähny ni en kiinnittäs mitää huamioo. Paitsi et se on kutistunu jotai kolmannekse tai pualet se tyyppi se näyttää nyt jotai kymmene vuatta nuaremmalle!

Sissus. Mä haluun kans näyttää nuaremmalle. Viime syksy vanhens mua ainaski viistoist vuatta jollei kakskytviis.

Tyhmää vaa et ne läskit on näemmä siirtyny siihe velipoikaa: se on kai sit syäny kaike mikä toiselt jäi syämättä. Ja oikeesti, oikeesti se on kuvottava kokone. Eikä se oo pelkkää näköharhaa et ku toine piänentyy ni toine vaikuttas isommalle. Eiks vois vaiks konsultoi sitä kuamaa et kui sä ton teit?

EDIT: Näemmä tän siis voi ymmärtää vääri. Mä tarkotin lähinnä hämmästellä et jokkut kykenee oikeesti elämämmuutoksee ja kai sit myäntesee ku se tyyppi näyttää nyt nii enerkiselle entisee verrate. Mäki haluisin olla enerkine ja entist ihanampi mut kaikki ei tiä mite se temppu tehää.

Täst tulee epälemättä hiano päivä. Ulkona näyttää hyvälle. Mä oon luvannu viihdyttää yhtä pystykorvaurosta tänää, hmmm… ;P

Iha kohtalaine shoppauskiarros tehtii eile. Ystis sai pari jakkuu, mä sain pari hametta ja jaku toisee, ja neuletaki. Kenkii ei tullu mukaa, mut se eijo sikäli ihme ku me ei täl kertaa panostettu siihe asiaa melki olleskaa.

Tänä vua on selkeesti paremmat vibat. Täst voi viä tulla iha OK vuasi.

Kävin trimmeris ja melkei en tunnista itteeni peilist: karva on nyt entistki lyhyempi ja kähärä – iiiiiikks! Putskupiikle? Mä kuulen jo eeltä mite mun ystävättäret kirkuu huamenna ku ne näkee mut ku mennää shoppaa. :P

Pakko oli tehä jotai, mä en kestäny sitä akkaa ku asuu täs kämpäs. Ku mä näin sen uudevvuadeaamuna peilist ni vedin johtopäätökset. Ei vittu, mitä vaa ei kyl voi siätää! Oikeesti. Päätinki antaa sil ämmälle häädö.

Eile mä alon rääkkää ruhoo. Massaa on kyl pari kiloo vähempi ku vuas sitte mut se ku on ni se on iha hötöö ja mä aion nyt tiivistää sitä ja tuntus et eile onki sit jo muutama lihas löytyny ilmesesti… Hain äske inspismiäles uudemma trikoo halvennuksest peräsime peitoks ja tänää noit lihoi kiusataa lisää.

Ei tod tuu ikävä, olit paska vuasi!

Mainitsinki tos joskus aikasemmi et yks vanha hoito otti yhteyttä. No, se rupes sit ottaa kontaktii ahkerammi ni oon sit hengaillu senki kans. Se ei kiinnosta mua eritysesti mut mä kiinnostan sitä näemmä, ni ajattelin et vittuuks tässä, mun unelmat toteudu kummiskaa ikinä ja mä oon vaa sivuhenkilö omas elämässäniki ni esitetää nyt tätäki roolii sit. Vaiks mä en voikaa tulla onnelliseks ikinä enää ni se ei tarkota, et mä en vois tehä jonku toise onnelliseks ainaski toviks aikaa ja toi uros on tos nyt ollu tyrkyllä. Ehkä tää illuusio kestää sil jonku aikaa viä vaiksemmä epäle et sil menis pikkästi enää hokaa ettemmä senkää onni oo mut hei! ompaha silläki viihdettä siiheks.

Tää uros ei mua säretä ku mä en laske sitä likelle. Ehkä tää on parasta ku mä voin saa.