Blogi

Järjestelin paikkoi, imuroin, pyyhin pölyt kaihtimii myäte, kylvetin poslarit ja miätiskelin elämää. Mä enno koskaa väittäny olevani mikää kotihengetär ja kai se oli yks sellane miinus mulle mitä se uros ei halunnu nähä. Mulle riittää ku imutan kerra viikos ku mä en kauhee paljo edes oo kotona ikinä – urokse miälest ois pitäny joka viikko raahaa matot ulos tomuttuu ja tuulettuu ja pestä sillaikaa lattia. OK, mua ei kiinnostanu; OK, oon vanhapiika.

Meil on nii erilasii arvoja elämäs. Voiha sitä yhtestä aikaa käyttää siiheki et siivoo yhdes… mut ku ei sitä nii kauheesti ollu ni must oli miälekkäämpää sylittää sängyllä. Mialuummi mä halusin hiukka nuhjuse kodin mis on rakkautta – uros valitsi toisellai. Jos mä saisin valii uudestaa mä valitsisin viäki samallai.

Mut joo! Seki on totta et siivoomine on välineurheluu. Mä ostin taanno uude villase pölyhuiska ja mä oon iha hulluna pyyhkiny pölyi sejjälkee iha vaa siks ku se on nii ihq kappale! (Tätä mun emo ei ikinä uskos ni sitä ei maksa sille kertookaa.) :P

Kävin kattoos millasii kuvii Madame Delpy oli saanu filmille.

Jos mun elämä olis hollywoodleffa ni tää ois se kohta ku päähenkilö kulkee töihi ja kotii ja töihi ja kotii ja vuadeajat vaihtuu taustalla, musiikki on surumiälistä ja hitaampualista eikä vuarosanoja kuulu jos jossai kaupa kassalla tj vaiks vaihettaski pari sanaa. Ja sit ku kiinnitetää huamioo johoki yksityskohtaa – aika hidastuu, musiikki muuttuu ja on taas keskusteluu – ni sit tiätää et nyt tapahtuu joku romantilline käänne parempaa ja onnellisempaa loppuu kohti.

Jos mun elämä olis kotimane kuva ni tää ois sellast ryyppäämist ja ankeutta ja koko aika oottas sydä syrjällää et saaks toi päähenkilö viä lisää turpaasa – ja kyl se saiski – enne ku päästää siihe valosampaa ja kohottavampaa loppuu mikä antaa ymmärtää et toivoo ois viä kuiteski. Ehkä.

Mut oikeesti elämä eijo leffaa – ja jos se oiski, ni se ois tollasta ikääku eurooppalasta taidekuvaa. Ei, mä en kauheesti tykänny tost 2 päivää Pariisissa -kuvast, ne väet ei ollu must kukaa kauhee sympaattisii. Toiste elämä on viä tylsempää ku toiste ja häpiendii on aika turha oottaa livenä, arki on arkee eikä se oo mitekää itsestää selvää et meistä jokase elämää kuuluis romantiikkaa, puhumattakaa et seikkaluu tai jännitystä. Mut jos mä meen leffaa mä en välttis haluis kattoo sitä riitelyy ja tulla masikses ulos teatterista. Mut tulipa käytyy, ja on se niiki et tota viä ihmiset käy kattoos mut jos mun elämä olis leffaa ni näi huanoo kuvaa mä en viittis kattoo alkuu pitemmälle eikä takuusti kukaa muukaa.

Hani,

kiitos siit ihanasta paketist! Sä oot ainutlaatune, sä oot ihana, sä oot nii rakas ku koitat piristää mua. Kiitos. Meneeki taas jo vähä paremmi. :)

Mä hinkkasin itteni lenki päälle sil kookossaippualla ja nyt mä haisen sille, ja sit mä viritin sitä iiiiik-ihqu lakkaa kynsii, siis se on tosissaa niiq iiiihh ja vau. Hä-kel-lyt-tä-vää! Vitu hianoo! (Näkispä se uros nyt! :P) Nallekarkit ja keksit on avaamatta ja madeira kans, säästän pahempaa aikaa, mut yhe niist haisukynttilöist sytytin. Onki jo pimee aika vuatta. Masentavaa sinäsä, mut ehkä sit joskus tulee se keväkki.

(Siis vau, mun pitää ottaa kuva näist kynsist ja laittaa sulle. Nää on ihqt!)

Päätit sit laittaa mulle niit kriisitippojaki, vaiks mä sanon sillo taanno ettemmä usko niihi ja et mä aijon pärjää ilma. OK, opettelen käyttää sitäki huumetta, ehkei siit suarastaa haittaa ja vahinkookaa oo vaiks oonki tähä asti jääny henkii ilma. Onks se kamaa ku pitäs olla käsilaukus koko aika mukana et jos töissäki tarttee? Ne teet mä meinasin viä töihi kummiski, hihittelin niitte nimii – olit tainnu tarkotuksel valita kaikki kornemmat?

Se nätti prossi on niit sun tekosii, tunnistin heti, mut noi jarrusukat eijo. Eihä? Ne on kyl aikas… hmm, oudot. :P Sorppa, mun tarttee harkita mis niit voi pitää.

Kirja on varmaa hyädylline jos viä tulee akuutti sydänsuru – epälen kyl, en ikinä enää laske yhtää urosta nii liki ja täst mä ehkä pikkuhiljaa vihrosta viime alan selvii, hetkittäi tulee sellasii tuntemuksii… niiku eile et panetti eka kertaa kesä jälkee. Tuntu oudolle. :P Mut ehkä siit kirjast on sillai jälkijättöst iloo et voi evaluoi omii tekemisiää ja totee et nää jutut on niiku niiiii nähty.

Totesin et oot sit löytäny sellase versio Frendeist ku on dupattu saksaks, ranskaks ja italiaks (italia on vaa mono, muut on stereoäänes). Jos mä sit vaiks treenaan ranskaa ja kuuntelen sitä dupattuu? Ei vittu *reps* Ehkä paan tšekkiläset tekstit ja alan opiskella sitäki kiältä ku eijo enne tullu harrasteltuu?

(Siis oikeesti, tää lakka on fantastine, mist sä oot ees voinu löytää jotai tällast? Noi hileet tekee hulluks!)

Ai nii, se korttiki meinas tehdä mut hulluks ku mä kollasin läpi niit pupuja et helvetti mikä se on noist elukoist… (ja kätkätin aina välil sitä takaseinä leffamainost 9 secondes ½ – ton ku sais isona ni panisin töis seinälle! Vois muute herättää huamioo… ;P) Enikeis, se juttu oli källi: vastaus oli et se tähti oot sä. Niiku ootki. Oot ihq. KIITOS! Ja kiitos ku oot.

– p. –

Sillo muino ku mä alon tän ploki ni Sitys oli jotai vajaa kuusjapualsataa plokia. Se ei siis ollu mitää lekendaarista Alkuu tj, mut siit on hyviki aikaa nyt. Jokkut niist plokeist jatkaa ja jokkut on lopettanu, jokkut on kokonaa kadonnu ja jokkut kirjottajat on vaa vaihtanu nikkii kerra ja toiseki. Sillo jakso viä lukee vittu koko päivittäse tuatanno läpi, nyt ei enää, harppii vaa jokkut ku näyttäs kiinnostaville ja sellaset kirjottajat mist voi arvaa et niil on kuiteski jotai ku puhuttelee.

Mä oon kaks kertaa tuhonnu koko mun ploki ja kummalki kertaa sama urokse takii. Se rakasti mun kirjamii ja mä rakastin tehä niit sille. Ku se kohteli mua huanosti mä revin ne irti ja mua se sattu kuiteski enempi. Mä osasin viillellä itteeni jo sillo. Nyt se uros ei enää lue mua ja niihä se on ku Jarkko Laine joskus muatoli nätisti (tai jos se nyt kuiteski oli joku muu ni sorppa vaa) et

Ja jos vain puhuisin
mikä minut todella saa surulliseksi
– eipä minulla olisi näitäkään ystäviä.

Eipä nii, kukaa vapaaehtosesti jaksa lukee toise parkuu, ulinaa ja kiukkuu. Mulla nyt eijo muutekaa iso susiteetti sitytuttuja enkä mä oo nuari, kaunis ja haluttava tai viksu ja luava ni se on aika markinaalista et jokuki viittis ja jaksais tätäki lukee ku on nii paljo muuta. Ei mulla oo mitää henkevää sanottavaa eikä vallankaa mitää annettavaa enää kellee. Enkä mä tunne enää et mä kuulusin tännekää sen enempää ku minnee. Mä oon vaa helveti väsyny ja helveti eksyksis ja mul on enää kipeet viarotusoireet rakkaudesta ja elämästä. Jonai päivänä ne on ohi ja mä oon puhdas niist. Kai.

"Ei rakkaus kuole, se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme."
– Manne (Matti Pellompää) Mika Kaurismäe kuvas Arvottomat.

Niijaan piänesti ja sanon kiitos ku klikkasit tän auki ja olin olemassa sulle hetkevverra. Voi paremmi ku mä, pidä hualta ittestäs ja kohtele ihmisiks edes niitä ketä rakastat ja niitä ku välittää susta.

Mullon ollu viime aikona ongelmii kommunikaatios. Enimmite ne on johtunu aika teoreettiste sanoje määrittelyst, niiku et mitä tarkottaa vaiks rakkaus tai oikeudemmukasuus tai masennus koska nää on juttuja mikkä on kaikille eri vaiks lääketiäteellises miäles masennus oliski tarkasti määriteltävis. Kai se oli se Wiio kirjaama eka laki mikä määritti et näit ei voi samallai ymmärtääkää. Tj.

Viime aikona mä oon toistuvasti huamannu et alkaa olla vittu jo iha selkeitte kappaleitte nimissäki ongelmaa. Mä oon yrittäny kommunikoida sellaseki tyypi kans, mikä saattaa sanoo vaiks pallo ku se mitä se tarkottaa on enempiki kuutio. Sit ku sitä asiaa koittaa lähestyy vaiks et onks se niiku enempi ku appelsiini vai pikemmiki niiku kahvipaketti? ni vastaus on et älä yritä, vittu kyl mä tiän millane pallo o. Ja loppuviimeks se tarkottaa oikeesti kuutioo mut siiheks se on repiny pelihoususa ja saanu mut provottuu kertomalla et mä oon paitsi tyhmä myäs epämiällyttävä ja saisin opetella suamee ja koko tilanne on iha suatta tulehtunu.

OK, mä oon tyhmä eikä se oo mitekää kyseenalasta. OK, mä voin olla epämiällyttävä mut se riippuu vähä keltä kysyy ja mis yhteydes. Mä tiän myäs et kiälehallinta on loppumato sua ja oppimine ei lopu ikinä sil alalla – mut mä EN ota vastaa ettemmä osais ollenkaa ja väitän kyl et mun sanavarasto on keskimäärästä isompi ja sitäpais mä jopa tiän suunnillee mitä enimmät niist sanosta tarkottaa. Musta parantas kaikkie meiä kommunikaatioo ku pysyttäs sellasis sanossa mikkä osataa ja tehtäs sit vittu vaiks nii ku se tšuktši mikä kuvas kotikylässä Moskova eläntarha elukat vertaamalla niit poroo.

No joo: Heureka kaupas oli pyäree noppa, kuutio voi olla pallo nykysemmi. Ni mite tätä asiaa sit voi lähestyy? Eka pitää tiätty yrittää olla provoontumatta vaiks näkee et toine ilmesesti puhuu kuutiosta ku sanoo et pallo. Toka on kai et turha edes varoiks yrittää tarkentaa ku saattoha se kuiteski nähä nurka takana jossai oikeesti jonku pallo ja tarkottaaki sitä ja sit on taas herneet nenäs jos jotai kysyy. Ehkä vaa ei pidä välittää? Jos ottaa sen kanna et toi puhuu zuluu tai urduu ja ku mä en ymmärrä ni se eijo mun vika?

Se on nii helveti väsyttävää ku koko elämä ja oma maailma on muuteki perseellää ja sit kerrotaa et sä oot inhottava – iha vaa siks et toine ei satu osaa äidinkiältää sitäkää vähää ku ite osais. Tuntuu nii mitättömälle sellane. OK, mä myännän et oon sillai snobi et tykkään kattoo ku pässi seukkaa uuhe kans eikä piänte karitsotte emä oo kuttu. Ja voiha sitä sanoo lammas jossei piittaa. Mä tiän et nää eijo tärkeit asioita mut kiälerrajat on mulle maailmarrajat tavallaa enkä mä just nyt jaksa et niit rajoi potkitaa tyhjämpäite. Mä en vaa jaksa. Anteeks.

Ja muute. Kolli eijo uroskoira. Se on rahtiyksikkö tavarolle.

Dodii! Nyt olis:
– vartaat kokoo 15 (riittävä isot et sais jotai ajallisekski)
– pörröstä lankaa (harmaata niiku elämäki)
– villataki ohje wanhast Käsityäkerho-lehdest

Jahka mä vähä reenaan ja katon mite noi vartaat toimii ja käyttäytyy ni sit mä oon valmis vaiks ompelusuraa! Haa haa! Tai vanhapiikamiittii. :P

Mut kissaa enno hollannu tänne enkä hollaa. Siin on vanhampiia raja mulla: mun koirankoppi on vaa koiralle ja piste. (Paitsi Mau jos tuut kylää joskus.)

Tänä syksynä mä oon oppinu Omistamise autuude. Omistamine on hianoo. Se pitää paikkasa et kellä paljo on sille lisää annetaa, ja ne ku on ilma mitää ni ne saa ollaki. Omistamine on oikeesti ainoo asia mil on arvoo täs maailmassa. Raha, osakkeet, kiinteet – mitä välii ku vaa sitä on riittävästi.

Mä en tiänny enne et omistaa voi paitsi tavaraa myäs toise, elävä olenno, kumppani. Ja et siihe ei tarvita edes Oikeesti Helveti Isoo Rahaa vaa riittää iha keskihyvät tulot ja omakotitalo tjs! Koska mullon vaa kerrostalokaksio ni mulleijo ollu saumaa muitte omistamisee nii ku joillai, mut nyt ku mä oon syvällisesti tajunnu mite hianoo on Omistaa ni mä meenki tapaa sijotusneuvojaa ja jonai päivänä viä mä oon Rikas Omistava Narttu. Se vast on helveti hianoo!

Jonai päivänä mä pompotan urosta liakassa. :P

Mun ekspomo ajo kolari. Pysähty kyl kolmiosa taakse muttei sit nähny sitä mersuu ku tuli ylinopeutta ja ampas vittu suaraa sen kylkee. Ei siin oo mitää selittämist eikä onneks kenekää käyny pahasti, kaks autoo vaa meni ruttaa mut se on materiaa.

Mikä mua järkyttää on se et se mun ekspomo on siis eläkkeellä mut se on iha täyspäine ja ikääku… no, normaali! Eijo mitää syytä ajatella sitä joteki hoitokodi tarpees olevaks tai erityse höperöks. Ja silti silt synty jotai noi pöljää. Se on must kammottavaa. Et sitä tulee vanhaks tj eikä vaa nää vittu jotai mersunkokost kappaletta. Tai jos näkee ni ei oivalla mitä näkee.

On päivii ku tulevasuus ahdistaa mua iha helvetisti. Mun ainoo toive enää on et tulis aika nopee ja kivuto kualema ja mialuummi ennemmi ku myähemmi, mut on päivii ku mä nään itteni töpeksimässä ympäriisä ja se on musta kauheeta. Kukaa ei pidä mua käpälästä ku mä oon vanha.

Sillo joskus ku mä jostai syystä ajattelen jumalaa mä ajattelen Jopenkirjaa. (Resymee: Jumala lyä Saatana kans vetoo Jope vakaumuksest ja Saatana saa vapaat kädet tekee Jopelle mitä vaa. Jopelta menee perhe, omasuus, ystävät ja terveys. Jope ei ku uskoo vaa. Jope saa kaike hyvä takas loppuviimeks.) Siin on kerrottuna kaikki mitä pitää tiätää juutalas-kristillisest jumalast: se on peluri, silleijo kohtuutta ja jos se on kaikkivaltias se eijo hyvä.

Mä en voi ikinä olla ajattelematta niit Jope lapsii. Seittemä poikaa ja kolme tytärtä, tiämmä. Niil oli suunnitelmii tulevasuudeks, niil oli unelmii. Ne oli sivullisii. Vittu ne joutu vaa vedollyänni pelimerkeiks ja kuali kaikki! Jope sai myähemmi uudemmasti seittemä poikaa ja kolme tytärtä ja sil meni lujaa – mut ne lapset mikkä oli kuallu ni ne oli kuallu ja ilma mitää omaa syytää.

Keis kloust: sellane on juutalas-kristilline jumalakuva. Jumala mikä pelaa ihmisillä ja vittuuntuessaa kostaa kolmantee ja neljäntee polvee eikä voi ikinä tiätää miks kaikki paska lankee päähä ja onks se ikääku omie valintoje syy vai johtuukse jostai mitä isoisä äiti harjotti pääsiäsyänä vuanna nolla ja kaks… vai satuikko vaa johoki arpajasii. Mä en voi tajuu et sellasest jumalast pidetää nii paljo häslää. Mä en voi tajuu et jokkut ottaa sen vakavasti.

– pitää väliovee auki et kaikki sen tekemiset kuuluis rappuu
– laulaa kotikaraokee iha törkee helvetisti päi helvettii
– nai iha käsittämättömä kovaäänisesti
– hakkaa oveesa aina lähtiessää kotoo ja kotii tullessaa, joskus pariki minuuttii putkeesa (sillon joku häikkä lukos mut ei, se ei kysy talommiähelt apuu eikä se vallankaa kutsu lukkoseppää)
– lähtee töihisä aamusi kuudemmais
– hyvästelee miäsystäväsä yleesä pual yhde, yhdemmais yällä kovaäänisesti käytäväs (ja hakkaa sit sen ovesa kii)
– vähät välittää et mä en välittäs tiätää tät kaikkee