Rapsakkata

Näytetään kirjoitukset lokakuulta 2006.

MAAMME VAIKENEE MELKEIN KAIKKIEN MIELILLÄ

Suomen on turha esittää maailmalla suurta hyvän tekijää, kun entistä suurempi joukko omia kansalaisia kärsii rahanpuutteesta johtuvien peruspalveluiden leikkaamisen takia.

Mielestäni surkuhupaisimmasta päästä ovat sotiemme veteraanit.

Miehet ja naiset, jotka uhrasivat elämänsä parhaat vuodet EU:n liittymiseen mahdollistaneen itsenäisyytemme puolesta.

Joka vuosi heidän edustamansa järjestöt saavat sentään viranomaisilta luvan kerätä rahaa lisääntyvien tarpeiden hoitamiseksi. Ennen kuin väistämätön kuolema korjaa ongelman kokonaan pois.

Tietysti rahareikiä on monia, mutta mielestäni tämä kohderyhmä ansaitsee riittävästi määrärahoja ja heti. Vai ovatko keräyskampanjat päättäjien kanssa tehty hiljainen vapaaehtoinen sopimus, jonka ansiosta pysytään julkisuudessa? Uskallanpa epäillä.

Sotiminen ei ole koskaan ollut perseaukisten puuhaa. Siksi ihmetyttää maailman kriisipesäkkeitä seuratessa, se ihmeellisyys, että kaiken hajalle ampumiseen riittää kyllä rahaa. Vaan jälleenrakentamista ja oman maan kansalaisten paikkaamista varten tarvitaankin apua ulkomailta. Mielellään nopeasti, kasapäin ja ilman loppuun asti ulottuvaa valvontaa.

Tietysti tätä kautta erilaiset avustusjärjestöt pääsevät todistamaan tarpeellisuuttaan ja työllistämään itse itseään. Lähimmäisen apua tarvitaan, mutta onko sittenkin maailman kansojen sivistystasoissa kehitettävää? Lähtien ihan korvien väliseltä alueelta ja kohdemaiden sisältä? Ilman tietotekniikkaa ja Internetiä sekä kännyköitä.

Erilaisten tutkimusten huippumaana puolueeton Suomi voisi panostaa tekemään tarvittavia selvityksiä siitä, mistä kautta ja kenen toimesta aseet kriisialueille putkahtavat. Aseiden hankintahintaan pitäisi lisätä ihmisten korjauskuluvakuutus, joka olisi esim. 30% hankintahinnasta. Rahat ennen asetoimitusta YK:n kassaan, jonka liikenne olisi julkista ja kaikkien seurattavaa. Nythän ei pysy enää kärryillä kuka lahtaa ketä, minkä maan aseilla ja ketkä naruja taustalla loppujen lopuksi heiluttelevat.

Vai ovatko nämä kaikki elävässä elämässä vaikuttavat kaupankäynnin kuviot kuitenkin liian moninaisia avoimelle tiedonvälitykselle? Vai vetoammeko edelleen siihen, että älkää tehkö niin kuin me teemme, vaan niin kuin me yritämme muiden maiden kansalaisia ja politiikkoja opettaa.

Loppuun päivän slogan :”EU. Liian monien kielien ja mielien cocktail vaiko vain monenlaisten kähmintöjen Cock Tail?”


HYVINVOINTIPOMMI - SUOMALAINEN VIENTITUOTE?

Kaikki tietävät, että Suomi rakensi yhden maailman ensimmäisistä taloudellisen hyvinvoinnin pommeista. Ruotsia matkien ja Amerikan Yhdysvaltojen mallia peläten. Tämän asian paljasti yhteiskuntaopin opettajani jo vuonna 1976. Varsin ironisten kommenttien kera. Vaan oikeassahan tuo openi oli.

Byrokratian jatkuvaa kasvua ei kontrolloi mielestäni kukaan. Se vain tuntuu muuttavan muotoaan ja siirtyy vain kovaa vauhtia Internetiin.

Ihmistä tarvitaan kuitenkin aina. Suorittava taso tarvitsee mm. terveydenhoitoon ja vanhusten huoltoon lisää vakansseja, sen tietävät kaikki ongelman omakohtaisesti kokeneet tai vanhempia omaisiaan läheltä kakkavaipoissa seuranneet.

Karsintoja pitää tehdä, mutta tunnetko kuinka monta virkamiestä, joka on lakkauttanut oman leipäpuunsa ja vielä toisen hyväksi? Näinhän toimii inhimillisesti laji nimeltä homo sapiens. Totta kai myös Eduskunnassa, ellei nyt ihan joka kunnassa.

Onko yksityistäminen ja yrittäjyys ratkaisu, mikäli asioita pyörittelevä virkamieskoneisto on mitoitettu huhupuheiden mukaan edelleenkin 30 miljoonaisen kansan tarpeisiin?

Koska en ole mikään ruudinkeksijä ja varsin tietämätön näistä asioista, niin kysynkin viisaampien kommentteja: "Onko meillä sittenkin varoja jatkaa tätä rataa?"

Paljon puhutun EU:n tavoitteenahan lienee edelleen alueen eri maiden yhteneväiset hintatasot, verotuskäytännöt , vapaa työvoiman liikkuminen ja vapaa yritystalous muutamaan ydinajatukseen kiteytettynä. Vaan miten käy yksilön, tässä massiivisessa talousalue invaasiossa? Kasvaako palkkatyötä tekevällä tilipussi mitenkään vai siirrytäänkö kaikki pörssimarkkinoille? Vai onko ehkä jalkapallosta tuttu ns. varma veikkaus , joka viikkoinen toimeentuloratkaisu?

Itselleni on omaa ruohonjuuritasoa eläessäni jäänyt vahvasti epäselväksi, että hilataanko muiden EU:n maiden hinta-ja verotustasoa Suomen tasolle? Vai ovatko siirtymätaipaleet tehty niin pitkiksi ja salaisiksi, ettei niistä tavan kansalaisen tarvitsekaan saada selkoa. "Verotus kevenee"-slogan muistetaan, kun elämistä maksetaan koko ajan pienenevillä nettotuloilla.

Suomalaisen veroprosentti kohoaa kevyesti 50%:iin , kun huomioidaan verojen lisäksi maksettavat TTEL-ja työttömyysvakuutusmaksut. Sitten kun perheellinen rupeaa seuraamaan talouden kulueriä tarkemmin, niin esim. 4-henkisen perheen 800-1000 euron ruokalaskusta keskimäärin 17% on puhdasta veroa.

Eli työtä tekemällä ei tässä maassa rikastu ainakaan se kuuluisa keskivertoperhe.

Hyvinvoinnin vertailut tehdään aina bruttotulojen mukaan ja ainakin moni tuntemani perhe elää käteen jäävien nettotulojen mukaan.

Yhteiskuntamme rakentuu tällä hetkellä sen tosiasian varaan, että rahaa on paljon, mutta se tuntuu olevan aina väärässä laarissa.

Turha on poliitikkojen selitellä. Mittasuhteet ovat vain sellaiset, että hevonen on jo karannut käsistä. Jokainen vain pyrkii turvaamaan oman asemansa. Byrokratian karsintaa ei liene liikaa havaittavissa?

Vai olenko vain turhaan rutkuttavan mediapelin surkea uhri????

Muuten. Onko nyt käynyt niin, että kaikki hyvinvointipommin rakentajat ovat häipyneet pikku hiljaa viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviään Espanjaan? Missä heidänkin toki kovalla työllä ansaitsemansa rahat riittävät paremmin ja asuntojenkin hinnat ovat tietääkseni halvempia.

Vaikkakin tonttimaasta luulisi Espanjassa olevan enemmän pulaa, kun avarassa Suomessamme.


Kolmikannasta siirrytty jo nelikantaan?

Lupasin auttaa tällä kirjoituksellani ystävääni, joka on tapellut kohta 10 vuotta vakuutusyhtiön kanssa eri tuomioistuimissa saadakseen työtapaturmassa hänelle lakien mukaan kuuluvat korvaukset hoidosta, kuntoutuksesta ja toimeentuloturvasta.

Joten päästetäänpä hänet ääneen:

"Näkökulmani on toki ruohonjuuritason vanhemman kansalaisen, mutta näiden ongelmien tiedostaminen on myös kaikenikäisten kansalaisten parissa ensiarvoisen tärkeää.

Kun yllätävä vahinko saattuu kohdalle, niin silloin on liian myöhäistä saada aikaan maan vakiintuneeseen tapaan toimia.

Suurin ongelma liittyy tällä hetkellä lakisääteisissä vakuutuksissa nelikannan kehittämään erikoiseen erityistuomioistuinjärjestelmään.

Jota nykyinen suomalainen ns. kolmikanta + Kela, työeläkeyhtiöt ja vakuutusyhtiöt sopivat ja hallinnoivat vankasti. Siitä on käsittääkseni vallan kolmijako-oppi hyvin kaukana. Samat henkilöt toimivat eri instansseissa hoitamassa ristiinvaihdellen tuomiovaltaan kuuluvia tehtäviä, jotka eivät täytä länsimaalaisen oikeuskäsityksen peruskäsityksiä.

Hyvän kokonaiskuvan tarkoittamastani erikoisesta järjestelmästä saatte tutustumalla vakuutusoikeuden vuosikertomuksen 2005 sivulla 8 olevaan kaavioon
http://www.oikeus.fi/vakuutusoikeus/uploads/inktw8j.pdf

Yksi iso kasvava kansalaisten ryhmä, joka on jätetty valtaa nykyisin pitävän kolmikannan kautta täysin heitteille ovat ne kymmenet tuhannet kansalaiset joiden loppuelämän toimeentulon ja terveyden on romahduttanut vakava työtapaturma, ammattitauti, liikenne-, potilas- tai lääkevahinko.

Yleensä ongelmat alkavat lakisääteisiin vakuutuksiin liittyvissä asioissa viimeistään noin vuoden jälkeen tapahtumasta.

Tuossa kohden monen kovia kokeneen kansalaisen kohdalla lakisääteisten vakuutusten mukainen oikeus hoitoon, kuntoutukseen ja toimeentuloon saatetaan kiistää vakuutusyhtiön taholta härskisti kokonaan tai osittain. Ilman mitään tosiasiallisia perusteluita.

Moni joutuu elämänsä kovimpaan myllytykseen ja lopulta yksittäinen kansalainen joutuu huomaamaan, ettei edes oma ammattiliittokaan anna vuosia kestävään asianajoon tukeaan.

Ellei ole sitten varallisuutta palkata heti jotain suomalaista huippujuristia.

Kyseessä ovat pitkäkestoisten inhimillisten kärsimysten lisäksi siten rahallisestikin miljardien eurojen suuruiset summat.

Toisaalta nämä ongelmat, joita "toimiala" edustaa liittyvät myös voimassa olevien lakien takaamiin suomalaisten ihmisoikeuksien ja oikeusturvan pitkäkestoisiin rikkomuksiin. Suomelle on tullut näistä asioista Euroopan ihmisoikeusistuimesta jo langettavia tuomioita, mutta mitään korjausliikkeitä parempaan suuntaan ei ole näkyvissä.

Kertomastani "toimialan" ongelmakentästä löytyy faktatietoa esimerkiksi osoitteessa http://www.oikeusturva.info/

Kiitokset Teille tämän lukemiseen käyttämästänne ajasta."

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pitäisiköhän Suomen ottaa ensi kerran mallia rohkeudesta Ruotsista? Sain tämän lehtijutun tänä aamuna sähköpostiini:

IHMISOIKEUSTUOMIOT HUOLETTAVAT RUOTSIA

Ruotsin kansanpuolueen puheenjohtaja, uusi opetusministeri Lars Leijonborg haukkui viime viikolla maansa oikeusapujärjestelmän ja oikeuslaitoksen.

Leijonborgia huolestuttivat Ruotsin Euroopan lhmisoikeustuomioistuimessa saamat useat tuomiot reilun oikeudenkäynnin periaatteiden rikkomisesta.

Leijonborgin mukaan julkisen oikeusavun taksat eivät kata kuluja. Siksi suuri osa maan juristeista ei aja yksityisten kansalaisten juttuja eikä kansalaisten oikeus saada reilut käräjät toteudu.

Ainoastaan niillä, joilla on rahaa, kuten organisaatioilla ja yrityksillä, on varaa ajaa oikeudessa asiaansa”, Leijonborg ryöpytti.

Oikeusavun ongelmat ovat täsmälleen samat myös Suomessa, mutta täällä viranomaiset ja poIitiikot ovat niistä hiljaa.

Mikä räikeintä, Suomi on tuomittu EIT:ssä monta kertaa useammin kuin Ruotsi.

Silti oikeusministeri., sisäministeri. oikeuskansleri. eduskunnan oikeusasiamies, korkein oikeus ja ylipäänsä kaikki vastuulliset vaikenevat tuomioista molemmilla kielillä.

Varsinkaan ministerin paikasta tavoitteleva kansanedustaja ei muistuta Suomen ihmisoikeusrikkomuksista.

MIKKO NISKASAARI
SEURA 41/2006


Ei enää niin lätkässä

Jotenkin tuntuu siltä, että markkinavoimat ovat pilanneet jääkiekon.

Mainoksia on jään ja laitojen peittona sillä vissiin, että ei meinaa enää kiekkoa joukosta erottaa.

Voisiko ratkaisu olla jonkun tyyppinen hohtokiekko?

Nykytekniikalla siihen voitaisiin lisätä varmaankin helposti hallin kauittimien kautta ja telkkarilähetyksissä kuuluva mobiili-mikrofoni.

Pelaajatkin on paketoitu niin kattaviin käärepapereihin, etteivät numero saatikka nimi enää seljästä erotu.

Tietysti käynti optikolla tai telkkariruudun koon kasvattaminen voisi auttaa vai tekeekö ikä jo tepposet?

Näinkö se viiden kympin willitys tekee tuloaan?

Mielessä onkin vain eroottiset kepposet, lämmin ilmanala ja ihmiset hyväntuuliset; lepposet.


Hesari ilmaisjakeluuun

Kun mittailee ja punnitsee viikon aikana kotiin kertyneitä Sanoman lehtiä, niin eikö olisi helpointa toimia seuraavalla luontoa säästävällä tavalla.

Sanoma voisi halutessaan lopettaa ainakin pääkaupunkiseudulla julkaisemiensa ilmaisjakelussa olevien Kaupunkilehti Vartin, Metron, Uutislehti 100 ja V-lehden tekemisen. Toimituksetkin niissä lienevät samoja.

Hesarin tilausmaksu poistetaan sitten pääkaupunkiseudulla kokonaan ja lehti voisi siten alkaa ilmestyä kotiin kannettuna ilmaisjakeluna heti marraskuun alusta alkaen. Toki sen jakelun voisi estää itse kukin halutessaan.

Nythän Hesaria saa koko ajan puoleen hintaan, kun vain malttaa tilata lehteä pätkissä.

Eikä tässä vielä kaikki.

Mahdollistaisiko nykytekniikka jo sen, että halutessaan lehtensä voisi saada ilman mainoksia?

Kaupunkikuvakin siistiytyisi huomattavasti, kun mainoksista keventynyt lehtimassa jaksettaisiin kiikuttaa kotoa käsin kotitalon paperinkeräyslaatikkoon. Kadulle ja liikennevälineisiin viljelyn sijaan.



Sedät jaksaa heilua ja heiluttaa

Ja toivottavasti myös "tädit". :-)

Uusin Rolling Stonesin A Bigger Bang CD posiitivinen ylläri.

Ja nyt menee meikäläisen katu-uskottavuus, vaan kerrankos se kirpaisee. Vaikken meikkaa enkä karvojani pahemmin ajele. Ainakaan millään Lady-Shavella.

Hanoi Rocksin Another Hostile Takeover positiivinen ylläri myös. You Make The Earth Move kolahti ja solahti sieluni syövereihin heti ekalla kerralla.

Nyky - radiota en jaksa pahemmin pöhöpulinan takia kuunnella, mutta kunnon musiikki kohdalle osuessaan tekee näköjään edelleen gutaa. Jonka jälkeen hommatkin paremmin futaa.