Rapsakkata

Näytetään kirjoitukset joulukuulta 2006.
Edellinen

Uusia alueita mobiiliviihteeseen

Paljon on ollut tiedotusvälineissä kirjoittelua siitä, että 3/4 osaa suomalaisista kännykän käyttäjistä vähät välittää uusista mobiilitekniikan virityksistä.

Puhelimella soittaminen ja tekstiviestin lähettäminen ovat edelleen kova juttu.

Tosin tekstinviestin hinnoitteluperuste 160 merkkiä/viesti pitäisi nostaa kiireen vilkkaan 1000 merkkiin/viesti.

Hintataso on tietysti uusien palveluiden yleistymiselle yksi selkeä syy. Toinen on se, että mitä enemmän ominaisuuksia, sitä nopeammin akun kutale tyhjenee.

Vaan sitten asiaan.

Lainaan otteen Ruben Stillerin kirjoitusta - Epäaidosti suomalainen:

"Kun ensimmäisen kerran tein matkan Lappeenrantaan, ajattelin tulleeni vieraaseen maahan. Mie-alueen rentous oli kaukana Helsingin keskustan kireydestä.

Kuopion torin kiireettömyys ja savolaisten letkeys oli sekin outo kokemus. Matka Kuopioon tai Lappeenrantaan on matka toiseen mentaliteettiin ja elämänasenteeseen.

Kuopiossa ja Lappeenrannassa ihmettelen joka ainoa kerta, että olen edelleen Suomen rajojen sisäpuolella."

Vaan sitten siirrytään koukaten otsikon aiheeseen.

Suomen suurin savolaisten lehti Savon Sanomat julkaisee lehdessä vitsin, johon liittyy sanallinen ja visuaalinen huumoriulottuvuus.

Materiaalina se kuin huutaa pääsyä singahtelemaan mobiililaitteesta toiseen ja tuomaan hyvää tuulta meille slaavilaiseen melankoliaan taipuvaisille suomalaisille.

Lainaan otteen tarkoittamastani Savon Sanomien materiaalista, jota julkaistaan kirjamuodossa tietyssä aikataulussa kuten Savossa erinomaisesti sopii. Silloin tällöin. Kirjan nimi on "Luajakangasversio". Piirrokset ovat Veikko Lötjösen käsialaa ja tekstit on muovannut Raimo Naumanen.

Vastuu siirtyy nyt sinne ruudun toiselle puolelle.


Uusi suomalainen menestystuote

Suomi on panostanut vuosikausia onnistuneesti korkean teknologian tuotteisiin, mutta nyt pitäisi tähtäintä siirtää myös hieman alemmas.

Varsinkin jos hyvinvointiyhteiskuntamme tavoitteena se, että entistä vanhemmaksi elävät kansalaiset voisivat asua omissa kodeissaan.

Yksi parannuskohde olisi heti helppoa tarkentaa ja ottaa työn alle.

Se koskee nimittäin kylpyhuoneen lavuaarin pullohajuvesilukkoa, mikä yllättävän usein menee tukkoo ihan peruselämän viattomasta irtotavarasta. Hiuksista, hiekasta, kynnenpaloista, partakarvoista, nenärähkylöistä jne.

Sitten pikku hiljaa kasvaneen tukoksen poistaminen on putkimiehen tai huoltomiehen tunnin tai kahden työn paikka. Toki asumismuodosta ja omista sekä lähipiirin taidoista riippuen.

Toki pullossa asuva Kodin Putkimieskin liottaa jonkin sortin tukokset pois, mutta menevätkö jossain vaiheessa putketkin sitten ko.aineesta vaihtoon?

Lavuaarin alla kökättövä pullohajuvesilukko on säilyttänyt muotonsa vuosikymmenten ajan. Sitä saanee nykyisinkin materiaaliltaan vain kromattuna tai muovisen valkoisena.

Ennen vanhaan LVI-koodi taisi kromatulle olla SYD 510.

Ja pullohajuvesilukkoa saa tietysti yhtä tukkeutumisherkkänä kuin aiemminkin. Varsinkin lapsiperheissä ongelma tunnetaan erityisen hyvin.

Joten viimeistään nyt olisi hyvä, jos Suomen markkinoille saataisiin itse itsensä avaava ja huuhteleva pullohajuvesilukko. Kylppäriin ja keittiöön.

En tiedä LVI-tekniikasta tuon taivaallista, mutta onnistuessaan tuollainen tuote olisi menestys myös maailmanlaajuisesti. Sillä kaivellaan sitä nenää muuallakin kuin meillä peilin edessä.

Tässäkö uuden Nokian veroisen menestystuotteen alkusävelet?


Vähemmän jotain - enemmän hintaa

On ollut vantastista seurata ruokakauppojen valikoimien laajentumista. Se taisi alkaa varovaisesti fetasta ja oliiveista.

Nyt saataville on tullut kaikenlaista uutta maustetta ja raaka-ainetta niitä käyttäville sekä uusia nautintoja halajaville.

Vaan yhtä asiaa ihmettelen suunnattomasti.

Jos tuotteesta jätetään esimerkiksi rasvaa pois ja siitä tulee sisällöltäään siis kevyempi, niin hinta pompsahtaa aina ylöspäin.

Miehen logiikalla pitäisi käydä juuri toisin päin.

No nyt on kauppojen hyllyille ja pakastealtaisiin solahtaneet laktoosittomat tuotteet. Ja se on yksi vuoden 2006 ympäristöystävällisimmistä teoista koko ruokateollisuudelta.

Vaan taas ihmetyttää yksi perusasia meikäläista. Yksi alkuperäinen tuoteosa eli laktoosi jätetään pois ja tuotteen hinta kallistuu?!

Kalsiumin saanti luonnollista tietä on turvattava myös laktoosi- intoleranssista kärsiville.

Mikähänlainen hallituskokoonpano antaisi tästä Kela - korttiin liitettävän etuuden jo vuoden 2007 aikana?

Vai voitaisiinko kehittää hiljalleen suomalainen lehmärotu, joka lypsää valmiiksi laktoositonta maitoa?

Markkinat tulisivat olemaan vientiä varten muun muassa Japanissa VALTAVAT. Jossa tämä maitosokerin pilkkomiseen liittyvä ongelma on myös iso.


Kusti polkee ja puuskuttaa

Postin kuljetuksessahan on vielä Suomessa voimassa kansallinen monopoli. Niin kuin muuallakin Euroopassa.

Jotta hyvästä sekä koko maan alueella toimivastakin menettelystä ja rahaa valtionkassan tuovasta lypsysonnista ei EU-painostuksessa tarvitsisi luopua, niin palvelun parantaminen olisi hieno asia.

Varsinkin, kun kansakuntamme vanhentuu huimaa vauhtia ja vanhuksia pyritään auttamaan (ainakin puheissa) selviytymään pitempään kotioloissa.

Nythän postinjakaja toimittaa postia vain yhdensuuntaisesti, joten eikö jatkossa voitaisi ajatella sitä, että lähtevä posti noukattaisiin mukaan itse kunkin postilaatikosta tai taloyhtiökohtaisesta keruulaatikosta?

Nykytekniikkaa paremmin hyödyntäen postilaatikotkin saataisiin toimimaan avattavien lukkojen osalta kooditekniikalla, joten talokohtaisten laatikkojen tyhjennyksien seuranta olisi helppoa kytkeä yhä tihenevään työsuoritteiden seurantaan.

Toki postille tämä saattaisi merkitä lisäresurssien palkkaamista, mutta eiköhän tästäkin ideasta saisi kannattavaa liiketoimintaa pienen jalostuksen jälkeen.

* * * * * * * *

Toinen merkittävä parannus postinpalveluissa olisi se, että nythän päivälehtien aamujakelu on siirtynyt entistä enemmän postin hoitoon. Ainakin pääkaupunkiseudulla.

Vastavuoroisesti halutessaan voisi kahden edellisen päivän lehdet palauttaa jakajan kauuta Postin hoitamaan paperikierrätykseen, jättämällä sen kerrostaloasunnossa oven vieressä olevaan kiertotelineeseen.

Tämä telinemenettely mahdollistaisi myös näppärästi lehtien kierrätyksen taloyhtiön asukkaiden kesken, koska ainakin Hesari on näin pienituloiselle hiton kallis lehti.

Joten halutessaan jokainen voisi napata vanhat lehdet kiertotelineestä luettavakseen ja hoitaa siten kierrätyksen taloyhtiön keräyslaatikon kautta.


Nato - keskustelun rinnalle ja ohi

"On kulunut liian useita talvia, ettei Suomessa ole laskettu alaspäin ruuan hintojen alvia."

Euron tulon myötä ruuan hinta on noussut näin perstuntumalla 30-50%.

Sen huomaa hyvin pitkälle siitä, että kun ostaa vakkarituotteita, niin laskun loppusumma vain nousee.

Voisikohan kaikkien alojen palkkakehityksen lukita ruuan ja asuntojenhinnan kehitykseen?

Nyt kun on monenlaista bonuskorttia ja etuohjelmaa liikenteessä, niin tietoahan meistä kerätään jo useisiin rekistereihin.

Postiluukusta tulee suoraan keräyslaatikkoon menevää mainospostia solkenaan. Jopa niin paljon, että melkein kuulee ylväiden suomalaisten puiden kaatuvan turhaan kolahtaen tantereelle, paperille painettavia mainoksia varten tarvittavan painopaperin valmistusta varten.

Vaan missä viipyy sähköisen asioinnin ja mainonnan luontoa säästävä vaikutus?

Erilaiset bonuskortit voitaisiin yhdistää esimerkiksi Kela-korttiin tai pankkikorttiin. Sen mukaan mitä kauppaketjuja henkilö korttiinsa haluaa.

Nuo kortithan olisivat jo kertaalleen varmennettujakin henkilöllisyyden suhteen.

Mainospostin suhteen voisi sitten valita ottaako sähköisen vai paperilla toimivan mainosväylän ja bonuskertymäseurannan käyttöönsä.

Eikä tässä vielä suinkaan kaikki.

Kaikki, jotka valitsisivat sähköisen mainosväylä hai-wein; saisivat järjestelmään kytkeyttyä Kela- tai pankkikorttia kassalla pyyhkäisyttämällä suoraan alennusta elintarvikkeita sisältävästä kauppasummasta -8%.

Valtio hyvittäisi sitten kerran kuussa eräänlaisilla luontobonuksilla kauppaketjua tai kauppiasta.

Yhdellä kortilla; ei saa tosin etuja enää taivaan portilla.

Siis ainakaan vielä.


Joulu kolmeen aaltoon

Globalisaation nimissä on jo uhrattu monta asiaa. Joten kyllä tämäkin ehdotus mukaan mahtuu.

Tehtailla ja niiden tuotteita myyvillä yrityksillä on isona ongelmana, että ne pystyvät valmistamaan paljon enemmän tuotteita, kun me kuluttajat kykenemme yhdellä rysäyksellä ostamaan.

Joulunvelvoitteet aiheuttavat kaiken lisäksi monelle aivan turhaa stressiä ja sekopäiseksi kasvavaa poukkoilua ruuhkaisissa kauppaliikkeissä.

Sitten parhaimillaan jo aattona alkavat mielettömät alennusmyynit ensin tyyliin -25% ja sitten -50%. Kunnes kolahtaa kunnolla: ale jopa -70%!

Joulu voitaisiin porrastaa koulujen hiihtolomien tapaan. Eli tehtäisiin kunnollinen sesongin pidennys joululle, josta kaikki hyötyisivät.

Tammikuussa olisi vuorossa Etelä - Suomi, helmikuussa Keski - Suomi ja maaliskuussa Pohjois - Suomi. Vuorojärjestys olisi vuosittain kiertävä.

Ei tarvittaisi turhia hinnanalennuksia, vaan muutaman kuukauden jakson aikana ylijäääneet tavarat voitaisiin siirtää sesonkiaallon mukana.

* * * * * *

Yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden tilivuodet voisivat päättyä jatkossa välillä tammi - maaliskuu.

Se poistaisi jo monta turhaa kiireen tekijää vuoden vaihteesta. Samalla voitaisiin jakaa pikkujoulukautta riittävän pitkäksi.

Vaan yhdestä ei luovuttaisi. Vuosi vaihtuisi kaikkialla Suomessa samaan aikaan.


Oi laari laari laa

Suomalaisten kotien tila-ja kokostandardit pitäisi viedä aivan uudelle tasolle.

Yksiön pienimmäksi neliömääräksi pitäisi säätää uuden eduskunnnan toimesta 55 neliömetriä.

Jo Ruotsissa yksiöt ovat suomalaisen kaksion kokoisia.

Yksi monesti hepuleita aiheuttava tekijä alkuvaiheessa olevassa suomalaisessa yhteisasumisessa on se, että miten ja minkälaisin roiskevaurioin mies hoitaa pissitarpeensa.

Vaan odottaakahan hetkinen; useisiin globaaleihinkin parisuhdeongelmiin sopiva ratkaisu on jo tulossa markkinoille.

* * * * * * *

Lisääntyneen tilan voisi yksiössä käyttää ensinnäkin kunnon eteistilojen toteuttamiseen.

Vaatteiden kuivaamiseen, lemmikin tassujen ja kenkien huuhteluun tarkoitetun eteistilan kautta olisi oivallista luikahtaa siistimmin sisätiloihin päin.

Ja entäs sitten ne isommat WC-tilat?

Niihin voisi sijoittaa pytyn, pisuaarin tai jopa 55 cm leveän urinaalin. Sen mukaan, miten mies tykkää loppuheputuksensa hoitaa. Ylös/alas- vaiko vasemmalta/oikealle ulottuvalla maajussityylillä?

Fajanssia sorvaavien tehtaiden tuotekehitysyksiköt voisivat tehdä tutustumisretken tietotekniikan kehityksen mekkaan Palo Altoon. Retken tuloksena markkinoille saataisiin pienellä aikaviiveellä suomalaisten uusien vessatilojen vesi-ja viemäriliitäntöihin sopivia miesten pissaamisen heputustyyliin ja ulostuloon sopivia tuoteratkaisuja "Plug and play"- tyylin sijasta "Piss, wash and go" -tyyliin.

Tosin tasa-arvon jatkuessa nykyisellä vauhdilla seuraavat kiistat orastavassa parisuhteessa käytäisiin todennäköisesti siitä, miksei nainen voi tehdä pissejään siististi pytylle.


K-ilpailijan källin poikasta vaiko tyttöstä?

Liekö tarina ihan tosi?

Vaan tämän viime kesäisen jutun kohteena olivat vanhemmat ja viagravetoiset amerikkalaispariskunnat, jotka saapuivat isoilla huvijahdeilla piipahtamaan Helsingin Katajanokalle.

Heidän astellessaan kohti Kauppatoria, heille ojennettiin viehkeiden ja vaaleiden viikinkien perillisten toimesta kera silmäniskujen mainoslappua kouraan.

Nuoret vihreä liiviset turistioppaat olivat ihmeissään, kun heiltä ruvettiin tukussa kysymään silmäniskujen kera: "Which way to go to the nearest Ass Market?"

* * * * * * * * * * * * * * * * *

Tuli luettua kirja pitkästä aikaa.

Juice Leskisen vuonna 2003 kirjoittama Siinäpä tärkeimmät - Edellinen osa E. CH oli hervottaman hauskasti ja suorasanaisesti kerrottu.

Kuin enteillen Juicen tuoretta hiippakunnan vaihtoa.

Toivottavasti muillakin elämäänsä muille kirjallisesti avaajilla on samanlaista rohkeutta ja taitoa kirjoittaa elämänsä vittumaiseltakin tuntuvat vaiheet esiin.

Ja tunnustaa olevansa itsekin syntyneisiin tilanteisiin syypää kuin myös luupää.


Eka kerta kun saan .... kaksi kertaa päivässä

Aika mahtavalta tuntuu tällä hetkellä.

En ikinä olisi voinut uskoa, että tällainen on onni lykästää meikäläistä.

Vielä aamulla se tuntui mahdottomalta, että siis meikäläinen itse. Kaksi kertaa päivässä. Wau!

Siis saan kirjoittaa vapaata tajunnan virtaa blogiini!

* * * * * * * *

Vaan on tuntunut hyvältä syödä jouluruokia useampana päivänä peräkkäin.

Jouluna voi sitten yrittää tilata pizzataxista paremmin sulavaa ja vähemmän perästä päin paukkuvaa ruokaa.

Lanttulaatikko on mielettömän hyvää, mutta ei todennäköisesti EU-direktiivin mukaista jälkipoltto - ominaisuuksiensa takia.


Luonnossa vaiko tietokoneella tutustua?

Aika kätsää, kun vaan meikäläinen autoa ajaessa perse penkissä toisia tietokoneella mätsää.

Ei näköjään haittaa, vaikka käyttäisi ajaessa lippista taikka lätsää.

Tosin näin ujona, joistakin rohkeista kuvakulmista silmät äkkilaajentumisesta järkyttyneenä jonkin aikaa levottomina räpsää.

* * * * * * * *

Vaan kun katsoo ulkona valkenevaa kirkastuvaa keliä, pitää ruvetakin seuraamaan liikennevaloissa mahdollisesti käytävää silmäpeliä.

Vihreän vaihtuessa eikun taas hanaa ja muistakaa syödä joulunakin kanaa.

Edellinen