Ennen vanhaan yhteiskunnan arvoasteikon tikapuita pitkin noustiin makuukammarin kautta koukaten.
Taikka sitten agraariaikaan heinäladossa vaaka-asennossa hekumoiden. Vaan miten käy homma nykyisin?
Vanhat keinot ovat toki edelleen kaikkien käytettävissä. Onko lopputulos taattu, niin sitä ei voi kukaan enää taata.
- - - - - -
Yhteiskunnan arvoasteikossa noustaan myös koulutuksen, työnteon ja suhteiden kautta.
Yksi nopeimmin avautuvia etenemisteitä uraputkessa on etujärjestöjen ja puolueiden kautta toimiminen. Jostain syystä sitä kuitenkin hävetään. Ainakin julkisesti.
Valintakriteerinä: ”Valitaan sopivin, vaan ei pätevin” , sopii moneen paikkaan. Varsinkin etujärjestöissä, joita myös korporaatioiksi kutsutaan.
- - - - - -
SDP saattaa olla pian nimenmuutoksen edessä? Jossain väläyteltiin jo nimeksi Suomen Demokraattista Puoluetta.
Vielä vuonna 2005 entinen kansanedustaja Ilkka Taipale profiloi puolueensa näin:
”Me puhumme myönteisesti kolmikannasta. Se on tavattoman hyvä asia. Mutta meidän pitää siirtyä puhumaan nelikannasta. Kolmikanta kattaa ne henkilöt, jotka ovat työssä, työmarkkinaosapuolet ja valtion.
Sosiaalidemokraattisen kansanliikkeen pitää olla se neljäs kanta, joka ajaa erityisesti ja myös niitten ihmisten asioita, joiden asioista kolmikanta ei päätä.
Ne ovat pitkäaikaistyöttömät, eläkeläiset, vangit, kaikki tämä kurjalisto, köyhälistö, mitä Suomessa on.
Silloin, jos me otamme tämän näkökulman yleisesti ja tämän köyhyyden puolittamisen, kannatuksemme nousee pysyvästi yli 30 prosentin.”
- - - - - -
Periaatteessa kolmikanta taikka paremminkin juuri tuo Taipaleen nelikanta päättää noiden köyhälistönkin asiat. Tosin siitä puutuvat monet erittäin tärkeät ryhmät, jotka eivät ole vielä työelämässä taikka ovat sieltä lentäneet ulos esimerkiksi vammautumisen tai sairauden takia.
Vaikeaa nuo asiat ovat tosin SDP:lle myöntää, koska onhan sen työkassara ollut vuosien ajan kaiken klaaraava korporatismi. Jota myös konsensukseksi kutsutaan.
JP Roos kirjoitti mielestäni HS - blogissaan 4.3.2008 osuvasti:
”Suomalainen järjestelmä on koroporatiivinen ja kolmikantainen: työmarkkinaosapuolet ja valtio toimivat yhteisymmärryksessä.
Työntekijöiden ääni jää kuitenkin kuulumattomiin ja sitten tulee vielä se, että kolmikannasta on oikeasti tullut nelikanta: mukana ovat paitsi työnantajat järjestöjensä kautta myös suoraan, kun kyse on eläkkeistä ja työtapaturmista.
Eli vakuutusyhtiöillä on lääkäriensä kautta aivan keskeinen asema.
Suomalainen korporatismi on itse asiassa pahimman laatuista korruptiota juuri siksi että siihen ei pure mikään.
Yksityiset mädännäiset liike- ja virkamiehet voi sentään saada nalkkiin, mutta kun koko järjestelmä on mätä eikä kukaan halua puuttua siihen.”
- - - - - -
Tarttis varmaan tehrä jottain?
