Törmäsin tässä taannoin jälleen käsittämättömään ajatusjatkumoon jota ei selvästikään moraalilla saati logiikalla pysty kumoamaan. Asennevammat ovat liian syvällä, vielä tänäkin päivänä.
Kyse oli siis siitä missä kohdassa ihminen saa kieltäytyä vanhemmuudesta. Monien mielestä ei saa, piste. Nämä monet vastustavat ehkäisyä, katumuspillereitä, aborttia ja adoptioon lapsen antamista (vaikka nämä kaikki saattaisivat olla lapsen eduksi). Sitten on niitä jälkiehkäisyn vastustajia ja ihmisiä joille asia on niitä jokaisen henkilökohtaisen harkinnan puitteisiin sijoittuvia juttuja.
Kuten tavallista, kuulun jälkimmäiseen ryhmään, mutta minua kiinnostaa myös tasa-arvo elementtinä asian tiimoilta. Tämä jälkimmäinen on monelle ongelma.
Jos tarkastellaan aluksi niitä vaiheita joissa nainen, aivan oikeutetusti voi kieltäytyä vanhemmuudesta. Nainen voi olla harrastamatta seksi, käyttää omaa ehkäisyä, käyttää kondomia, syödä "katumuspillerin", tehdä abortin ja antaa lapsen adoptioon.
Miehen vastaavat ovat olla harrastamatta seksiä ja toive siitä, että kumi ei mene rikki.
Rinnakain laitettuna:
Seksistä kieltäytyminen - Nainen/Mies
Kondomin käyttö - Nainen/Mies
Muu ehkäisy - Nainen
Katumuspilleri - Nainen
Abortti - Nainen
Adoptio - Nainen (mahdollisesti Mies)
Suurimman osan mielestä tämä on tasa-arvoista ja se olisi sitä jos vastuu päätöksestä olisi päätöksen tekijällä. Se ei kuitenkaan ole, päätöksen tekijän ollessa pääasiassa nainen ja vastuun ollessa pääasiassa miehellä.
Ihan normaali tilanne on sellainen, jossa nainen haluaa lapsen, mutta mies ei halua. Jos nainen päättää raskaaksi tullessaan pitää lapsen, mies kantaa siitä vastuun viimeistään oikeusteitse pakotettuna.
Humanistisesta, moraalisesta, tasa-arvoisesta ja loogisesta näkökulmasta tuo jatkumo on sietämätön.
On aivan hyvä, että nainen saa tehdä itse kaikki päätökset koskien omaa kehoaan. Niin pitääkin olla eikä miehellä pitäisi olla asiaan mitään sanomista. On kuitenkin käsittämätöntä, että mies pistetään maksamaan naisen päätöksestä, vieläpä naiselle ilman mitään takeita siitä, että "sponsorointi" menisi sinne minne pitäisi, eli siis lapselle.
Nainen siis päättää, yksin, miehen puolesta siitä tuleeko tästä isä vai ei, eikä miehellä ole asiaan mitään todellista sanavaltaa.
Sitten on toki niitä moraalisen selkärangan omaavia naisia. He eivät yksinkertaisesti ilmoita isän nimeä sitä kysyttäessä, ellei mies halua isäksi. Tämä on reilua, sillä samalla tavalla kuin yhteiskunta antaa naiselle oikeuden valita alkaako hän äidiksi, nainen antaa miehelle oikeuden valita alkaako hän isäksi.