Kesän reitit

HSL:n ja Cityn yhteistyössä toteuttamassa juttusarjassa etsitään kohteita pääkaupunkiseudun sisältä. Lukijat viedään matkalle sekä tuttuihin että salattuihin pääkaupungin helmiin. Hyppää kyytiin ja katso kaupunkia turistin silmin.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Galleria SIC.

Urbaani kaupunkikierros entisillä teollisuusalueilla

Urbaanista kaupunkielämästä nauttivalle pääkaupunkiseudun matkaajalle löytyy lukuisia eri vaihtoehtoja. Halusin toteuttaa päiväretken, jonka aikana kiertelisin gallerioissa, penkoisin kirpputorin aarteita, istuskelisin puistossa ja tutkisin Helsingin rosoisempia alueita. Tällainen päiväretki sopii loistavasti muillekin vaihtoehtoisemmista paikoista ja kaupunkikulttuurista kiinnostuneille.

Aurinko porottaa jo kuumasti, kun aloitan matkani aamupäivällä Rautatientorilta. Rakastan kirpputoreja ja päivän ensimmäinen kohteeni on Hietalahden kirpputori, jonne pääsee kätevästi raitiovaunulla numero 6. Sieltähän se saapuu juuri sopivasti.

Kymmenisen minuutin ilmastoidussa raitiovaunussa istumisen jälkeen jään pois Aleksanterin teatterin pysäkillä. Kävelen vehreää Bulevardia pitkin, merta kohti. Pian oikealla näkyykin Hietalahden tori ja sen takana Kauppahalli. Nälkä kurisee jo vatsassa, joten päätänkin suunnata sisälle Kauppahalliin hakemaan jotain pientä purtavaa ennen kuin tutustun kirpputorin tarjontaan. Vatsa kylläisenä kiertelen kirpputorin pöydät läpi ja vain katselen ihmisvilinää. Tunnelma on erittäin kesäinen ja mukava.

Hietsun kirpputorin jälkeen muistan loistavan keikkapaikan eli Nosturin olemassaolon ja haluan mennä pikaisesti tutkimaan sitä ympäröivää kiinnostavanoloista, merellistä Telakkarannan aluetta. Nostokurkia näkyy joka puolella ja meri kimmeltää.

Nosturin terassi näyttää houkuttelevalta, mutta päätän vain suunnata hetkeksi tutkimaan vanhaa telakka-aluetta punaisine tiilitaloineen. Alue on hiljainen, mutta graffiteineen ja vanhoine rakennuksineen jotenkin kiehtova. Löydän lähinnä toimistoja ja studioita. Miksei täällä voisi olla enemmänkin toimintaa? Voisin hyvin kuvitella tänne ravintoloita, kahviloita ja baareja. Tosiasia on, että alue muuttuu lähivuosina, mutta siitä tulee vilkas asuinalue kaikkine palveluineen. Toivon mukaan alueen tämänhetkinen rosoisuus säilyisi edes vähän.

Kävelen takaisin toria kohti ja siinä vieressähän on Sinebrychoffin puisto, lyhyesti Koffari tai Koffin puisto. On jo lounasaika ja haen kaupasta hieman purtavaa puistolounaalleni. Puistossa istuskelee siellä täällä ihmisiä nauttimassa aurinkoisesta kesäpäivästä. Lokkeja lentelee ja ruoan kanssa pitää olla varuillaan, etteivät nuo kaupungissa röyhkeiksi muuttuneet linnut varasta eväitäni. Täällä on mukava istuskella ja levätä. Kesäiltaisin paikka muuttuu vilkkaaksi tapaamispaikaksi ja naapuruston mielestä meno yltyy välillä liiankin hurjaksi. Illanviettoa onkin rajoitettu ajastetulla kastelujärjestelmällä.

Puistolounaan jälkeen kävelen rantaa pitkin Telakkarannan toiselle puolelle, Jätkäsaareen. Sinne pääsee myös suoraan Rautatientorilta raitiovaunulla numero 9. Jätkäsaaren alue on yksi uusista, rakenteilla olevista Helsingin asuinalueista. Alueella on kiinnostavaa katsella ympärilleen ja vain kuvitella, miltä tämä alue näyttää vaikkapa parin vuoden päästä.

Varsinainen syy, miksi suuntasin Jätkäsaareen on taide. Jätkäsaaressa sijaitsee ainakin pari mielenkiintoista galleriaa, joten seuraavaksi lähden ihmettelemään taidetta. Galleriat SIC ja Huuto löytyvät entisen länsiterminaalin lähistöltä punaisesta tiilirakennuksesta, Makasiini L3:sta.

Talon alakerrasta löydän myös todella hauskan 50-luvun henkisen kahvilan/baarin, jonka yhteydessä on myös vanhojen klassikkoautojen näyttely. Jännä paikka tämä Golden Classics Carshow&Café. Kahvittelut meren äärellä, jonka jälkeen olenkin valmis uppoutumaan taiteeseen.

Galleriakierrosta voisi jatkaa loistavasti vaikkapa Helsingin Punavuoressa, mutta nyt haluan edetä jo seuraavaan kohteeseen. Kävelen lähellä sijaitsevalle Ruoholahden metroasemalle ja nousen idän metroon. Seuraava määränpää on Kalasatama, jonne pääsen metrolla muutamassa minuutissa. Kalasataman alue on myös yksi Helsingin uusimmista asuinalueista ja Kalasataman metroasema on Helsingin metroasemista uusin.

Kävelen ensin Tukkutorille. Siellä sijaitsee Teurastamo, joka on hiljattain avattu tapahtumapaikka ja ravintola. Selkeät opastukset vievät minut perille. Näen heti pienen hiekkakentän, jossa on muutama palmu ja aurinkotuoleja. Piha-alueella on myös pieni kaupunkipuutarha ja puiden välissä roikkuu pari riippumattoa. Tämähän on aika hauska paikka!

Matka jatkuu jalan kohti viereistä Suvilahden ja Kalasataman aluetta. Se on ehkä Helsingin yllättävintä seutua. Tänne olisi päässyt myös Sörnäisten metroasemalta tai usealla itäänpäin menevällä bussilla. Suvilahti on entinen energiantuotantoalue, joka on nykyään vilkasta ja monipuolista kulttuuritoimintaa. Siellä järjestetään festivaaleja Flow:sta Tuskaan. Alueelta löytyy sirkusta, ruokaa, toimistoja ja välillä myös taidetta. Tutkiskelen joka kolkan tarkkaan, sillä koskaan ei tiedä, mitä uutta Suvilahteen on ilmestynyt.

Jatkan matkaa pidemmälle laajalla Kalasataman alueella. Kauempana näkyy uusi asuinalue, mutta kohteeni on toisessa suunnassa sijaitseva konttiaukio. Seuraan opasteita ja merenrantaa, kohti Helsingin keskustan puoleista kulmaa. Seuraan graffitiaitaa ja ihastelen hienoa katutaidetta. Mahtavaa, että tällaista löytyy Helsingistä!

Saavun Konttiaukiolle, joka on kiinnostava, värikäs paikka. Täällä järjestetään välillä tapahtumiakin. Itse olen ollut katsomassa esimerkiksi ilmaisia elokuvia. Konttiaukion perällä sijaitsee ihana konttikahvila, jonka nimi onkin osuvasti Ihana Kahvila. Se on yksi suosikkikahviloistani Helsingissä. Meren äärellä sijaitseva lämminhenkinen paikka, josta näkee Helsingin siluetin ja hienona kontrastina Merihaan kolkot, harmaat kerrostalot.

Makoilen hetken kahvilan riippumatossa ja lepuutan kävelystä väsyneitä jalkojani. Lepohetken jälkeen tutkin vielä Kalasatamaa ja käyn alueen perällä sijaitsevassa koko kansan saunassa. Tänne pitää tuoda omat polttopuut mukana ja muistaa siivota omat jälkensä. Uimaankin voisi pulahtaa, mutta vesi on liian kylmää.

Tähän onkin hyvä lopettaa mukava, hieman erilainen kaupunkikierros. Takaisin kaupungin keskustaan pääsen kätevästi metrolla ja HSL:n vuorokausilipun ansiosta olen saanut matkata aikatauluttomasti pitkin poikin lähes koko päivän. Illemmalla voin vielä hyödyntää samaa lippua ja suunnata vaikkapa Kallion yöelämään!