Kesän reitit

HSL:n ja Cityn yhteistyössä toteuttamassa juttusarjassa etsitään kohteita pääkaupunkiseudun sisältä. Lukijat viedään matkalle sekä tuttuihin että salattuihin pääkaupungin helmiin. Hyppää kyytiin ja katso kaupunkia turistin silmin.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on päivälippu.

Merellinen Espoo: Rantareittejä ja näköalatorneja  2

Tänään, aurinkoisena elokuun päivänä, suuntaan Helsingin ja Vantaan tutkimisen jälkeen Espooseen. Aiemmin kesän reitit veivät Espoossa Nuuksioon, tällä kertaa kohteeni on merellinen Espoo ja siellä tarkemmin Haukilahden alue. Tiedossa on kävelyä rannalla, lounasta meren äärellä ja vierailu näköalaravintolassa.

Espoon suuntaan matkattaessa bussit lähtevät pääsääntöisesti Kampin kauppakeskuksen sisältä. Astun sisään suureen Kampin keskukseen ja suuntaan kohti kauppakeskuksen ensimmäisen kerroksen perällä sijaitsevaa laiturialuetta.

Olen selvittänyt reittioppaasta, että Haukilahteen pääsee parhaiten busseilla 111 ja 112. Tuollaiset numerot on helppo muistaa. Aikataulunäytöstä huomaan, että bussi numero 112 lähtee muutaman minuutin päästä laiturilta numero 46.

Menen porttien läpi laiturialueelle ja nousen bussiin. Matka-aika Kampista Haukilahteen on vain 17 minuuttia. Bussi ajaa keskustan läpi ja jatkaa Ruoholahteen. Ajamme pitkin Länsiväylää. Näkymät bussin ikkunasta ovat kauniit, meri näkyy molemmilla puolilla.

Bussi kaartaa Haukilahteen ja pian näen ison vesitornin. Tämän täytyy olla minun pysäkkini, Hauenkallio. Kipuan pienen mäen ylös, vesitornin juurelle. Menen hissillä ylös Ravintola Haikaranpesään ja lähes heti hissistä noustuani näen edessäni kauniin näköalaravintolan valkoisine pöytäliinoineen.

Tarkoitukseni ei ole nyt syödä ja menen suoraan ovesta ulos, näköalatasanteelle. Maisema on upea! Täältä näkee kauas merelle asti. Kierrän vesitornin näköalatasennetta ympäri ja katselen maisemia. Tänne pitää ehdottomasti joskus tulla myös syömään tai edes kahvittelemaan oikein ajan kanssa. Tämä on loistava paikka tuoda vaikka ulkomaalaisia turisteja.

Jatkan matkaa jalan. Bussi 111 menisi myös tästä vierestä, mutta aurinko paistaa ja on mukava kävellä läheiselle Haukilahden Paviljongille asti, jonne menen seuraavaksi lounaalle.

Paviljonki on kaunis paikka ja ruokailen ravintolan terassilla. Satamassa on veneitä ja meri kimmeltää. Tuolla laitureiden takana näkyy vesitorni, jossa juuri äsken vierailin. Tämä on miellyttävä paikka vain viettää aikaa meren äärellä ja vaikka nauttia kuppi kahvia tai lasi kuplivaa.

Ruoan jälkeen jatkan selkeästi merkittyä rantareittiä aina Westendiin asti. Matkan varrella on pari muutakin ravintolaa. Koko reitti menee aivan meren vieressä. Harvassa paikassa voi pääkaupunkiseudulla liikkua näin pitkiä, yhtenäisiä reittejä näin lähellä vesirajaa.

Tie on hiekkatie ja tuntuu, että rannalla olisi kymmenen metrin välein potentiaalinen paikka uida; monta rauhallista hiekkarantaa vieri vieressä! Päätän pysähtyä kauniin puun alle istuskelemaan. Tästä on hyvä myös pulahtaa veteen ja vain nauttia auringosta. Tämä taitaa olla kesän viimeisiä hellepäiviä, koska on jo lähes elokuun loppu.

Parin tunnin rentoutumisen jälkeen palaan takaisin päätielle, josta bussit takaisin Helsinkiin kulkevat. Bussi 111 ajaa pysäkille pienen odottelun jälkeen ja hyppään kyytiin. Mietin vielä hetken, olisinko jaksanut mennä vielä Matinkylässä sijaitsevaan Café Merenneitoon vuokraamaan kajakin, mutta se taitaa jäädä tältä päivältä.

Suosittelen melontaretkeä kyllä lämpimästi muille, sillä kajakilla voi meloa vaikka Isoon Vasikkasaareen asti. Kampista pääsee lähelle meren rannalla sijaitsevaa Café Merenneitoa esimerkiksi bussilla numero 132.

Melonnan sijasta päätän vielä suunnata iltaohjelmana jatkamaan näköalapaikkoihin tutustumista ja poikkean vielä ystäväni kanssa Hotelli Tornin Ateljee-baariiin, jossa sijaitsee upean näköalaterassin lisäksi myös Helsingin kuuluisin näköalavessa.

Tulevana lauantaina (31.8) on myös vuosittainen Espoo-päivä ja siellä järjestetään paljon erilaista ohjelmaa. Nyt on siis hyvä hetki suunnata retkelle juuri Espooseen, meren äärelle!


Vaihtoehto Itä-Helsingistä: Kruunuvuoren hylätyt huvilat  22

Vaihtoehtoista päiväretkikohdetta Helsingistä etsivien kannattaa ehdottomasti suunnata Itä-Helsingissä sijaitsevalle Laajasalon saarelle ja vielä tarkemmin Kruunuvuoreen. Kruunuvuoresta tulee monelle mieleen vain lähitulevaisuudessa rakennettava asuinalue, mutta ennen tuota muutosta sieltä löytyy yksi Helsingin kiinnostavimmista ja mystisimmistä paikoista. Metsän uumenissa, kallioden ympäröimänä, meren rannalla, sijaitsee joukko entisaikojen eliitin kesänviettopaikkoja, Kruunuvuoren hylätyt huvilat.

Osa kartanoista on ilmeisesti peräisin jopa 1800-luvulta ja tarina kertoo, että jo 1960-luvun lopulla alueelle olisi haluttu rakentaa uusi lähiö, mutta tätä suunnitelmaa ei koskaan hyväksytty ja alue on tuolloin määrätty rakennuskieltoon. Tämän seurauksena paikan omistaja päätti päästää alueen kartanoineen rapistumaan. Sama rapistuminen on jatkunut tähän päivään asti. Osa ennen niin upeista huviloista on poltettu lähes maan tasalle ja osa on täysin lahonneita, mutta pari paremmin säilynyttä huvilaa on kunnostettu ja otettu käyttöön.

On kiinnostavaa nähdä tuo muutos ja vain kuvitella, minkälaista elämää huviloissa on useita kymmeniä vuosia sitten vietetty. On ollut juhlia ja muita huveja. Nyt kaikki tuo on vain historiaa ja aivan lähivuosina suuri osa näistä ihmeellisistä, lahonneista kesänviettopaikoista saa väistyä uuden asuinalueen alta viimein pois. Nyt on siis hyvä hetki suunnata tutkimaan Kruunuvuoren hylättyjä ja lahonneita huviloita.

Lähden matkaan Helsingin päärautatieasemalta, Steissiltä. Kumpi vain itäänpäin suuntaavista metroista käy, sillä ensimäinen etappini on Herttoniemi. Metro saapuu kolmen minuutin kuluttua ja matka-aika Rautatientorilta Herttoniemeen on kymmenen minuuttia. Minulla on käytössä HSL:n päivälippu, joka on loistava valinta päiväretkeläisille, koska sillä sää huristella päivän aikana aivan rajattomasti. Matka alkakoon.

Saavun Herttoniemeen. Suuntaan rullaportaat ylös ja etsin bussiaikataulunäytön. Tarvitsen bussin, joka kantaa numeroa 88 ja jonka pääteasema on Kaitalahti. Löytyi. Näytöstä selviää pian, että bussi lähtee kahdeksan minuutin kuluttua. Aurinko paistaa, joten pieni odottelu ei todellakaan ole ongelma. Muutkin odottelijat näyttävät nauttivan olostaan, vaikkei Herttoniemen metroasema olekaan se kaikkein viihtyisin odottelupaikka.

Istun bussissa. Matkan pitäisi kestää noin 16 minuuttia. Linja-autossa on tällä kertaa todellakin tunnelmaa. Aurinkoinen sää on tainnut vaikuttaa kuljettajaankin, sillä hän kuuntelee tyytyväisen oloisena hiljaisena kuuluvaa Suomi-iskelmää. Paula Koivuniemen "Tummat silmät, ruskea tukka" soi radiossa ja mieleeni muistuu Aasian matkojeni bussimatkat. Tuollapäin maailmaa musiikki tuntuu olevan oleellinen osa bussikulttuuria ja busseissa saattaa olla hattuhyllyillä valtavat kaiuttimet tai bussin etuosassa televisio, jossa näytetään musiikkivideoita. Silloin tällöin linja-autoihin saattaa jopa astua kitaraa tai haitaria soittava, ruokarahaansa keräävä muusikko. Mielenkiintoisia kulttuurieroja.

Bussin ajellessa Laajasalon läpi katselen Herttoniemen teollisuusalueen jälkeen vehreäksi muuttunutta maisemaa. Ikkunasta näkyy kimmeltävä meri. Ikkunasta näkyy myös paljon kerrostaloja ja toisaalta luontoa. Pian maisema muuttuu todella luontopainotteiseksi. Kyltit tienvieressä kertovat "Tullisaari" ja "Aino Acktén- huvila". Tiedän jo entuudestaan, että Tullisaaren alue on kaunis ja laaja ulkoilualue, joka on myös loistava retkikohde ulkoilusta ja meren läheisyydestä nauttiville Helsingin matkaajille. Jos aikaa olisi paljon, Tullisaaren voisi todella helposti yhdistää samaan retkipäivään Kruunuvuoren alueen kanssa. Itse suuntaan nyt kuitenkin tällä kertaa vain hylättyjä huviloita tutkimaan ja kallioille rentoutumaan. Bussi kaartaa päätepysäkille ja hyppään pois. Tästä eteenpäin matka jatkuu jalan, bussi ei tämän lähemmäksi metsää juurikaan enää pääsisi.

Jatkan siis matkaa kävellen. Bussi takaisin lähtee luonnollisesti samalta pysäkiltä ja yritän painaa reitin mieleeni. Kävelen pitkin loivasti vasemmalle kaartavaa tietä muutaman minuutin ja pian tie lopppu. Alue vaikuttaa yksityisalueelta, mutta sitä se ei ole. Jatkan matkaa pienen portin ohi, josta alkaa metsä. Havupuita, lehtipuita ja lintujen laulua. Kävelen pitkin metsäpolkua ja haistelen ilmaa. Mikä ihana rauha metsässä onkaan. Tänne ei kuulu liikenteen melu.

Metsäkävely jatkuu ehkä pari sataa metriä, jonka jälkeen vasemmalle, merta kohti vievät pitkospuut näyttävät lupaavilta. Huviloiden on pakko olla lähellä. Pian näen ensimmäisen ränsistyneen talon ja olen vaikuttunut. Taustalla loistaa meri ja kallioinen merenranta. Tutkin huvila-alueen läpikotoisin, jonka jälkeen asetan vilttini rantakallioille. Kallioihin on kirjoitettu rakkausrunoja ja aurinko paistaa. Tässä voi rentoutua vaikka koko päivän ennen kotimatkaa.

Kotimatkalla päätän hypätä bussista pois Herttoniemen rannassa. Rannassa on ravintoloita ja minulla on nälkä. Herttoniemenranta on yksi Helsingin uudemmista, suurista asuinalueista, jossa on mukava vain käppäillä pitkin rantabulevardia. Meri on läsnä kaikkialla. Ruokailun jälkeen bussi 81 tulee juuri sopivasti läheiselle pysäkille ja sillä pääsenkin takasin Herttoniemeen, josta hyppään taas metroon ja kohti Helsingin keskustaa.

Mielenkiintoinen päivä. Suosittelen retkeä Kruunuvuoren rantaan lämpimästi muillekin!