Suomen kesä on parhaimmillaan ja on mustikka-aika. Tänään, heinäkuisena sunnuntaina haluan taas päästä hetkeksi pois kaupungin hälinästä.
Yksi pääkaupunkiseudun parhaista luonnon piilopaikoista on ehdottomasti Nuuksion kansallispuisto, joka sijaitsee alle 40 kilometrin päässä Helsingin keskustasta.
Pinta-alaa Nuuksion kansallispuistolla on yhteensä noin 53km2 ja se levittäytyy Espoon, Vihdin ja Kirkkonummen alueille. Nuuksion luonto on monipuolinen ja vaihteleva ja kansallispuisto on luontoarvoiltaan Uudenmaan laajin ja tärkein yhtenäinen saloalue.
Kansallispuiston alueella on yli 80 järveä tai lampea, joista suurin osa on hyvin kirkasvetisiä. Muuten maastossa vuorottelevat laaksot, rotkot, suot ja metsät. Alueella kasvaa havumetsää, tammimetsää, sekametsää sekä lehtometsää.
Nuuksion luonto on Suomen mittakaavassa erittäin monimuotoista ja siellä elää myös useita harvinaisia eläinlajeja, kuten muun muassa kansallispuiston tunnuseläimiä, liito-oravia. Näiden lentävien oravien lisäksi Nuuksiossa voi törmätä myös esimerkiksi hirviin, kettuihin ja valkohäntäkauriisiin.
Vaikka olen tiennyt Nuuksion olemassaolosta ja kuullut siitä paljon hyvää, en jostain syystä ole koskaan käynyt siellä. Nautin suuresti luonnossa liikkumisesta ja käyn Lapissa asti vaeltamassa, mutta aivan lähettyvillä olevassa kansallispuistossa en vain ole vielä käynyt. Olen kai kuvitellut, että sinne ei pääse ilman omaa autoa. Nyt kuitenkin tiedän, että retken Nuuksioon voi toteuttaa aivan yhtä hyvin käyttämällä julkisia kulkuneuvoja. Tänään testaan, kuinka tämä käy.
Helpoin tapa päästä luonnonhelmaan, Nuuksioon, on junan ja bussin yhdistelmä. Helsingin päärautatieasemalta on mutkattominta matkustaa paikallisjunalla Espoon keskukseen, josta liikennöi bussi numero 85, ja kesäisin myös numero 85A, suoraan kansallispuiston alueelle.
Olen rautatieaseman ratapihalla ja tarvitsen nyt U-junan tai vaihtoehtoisesti S-junan. On sunnuntai ja junat eivät kulje jatkuvasti. Seuraava S-juna näyttää lähtevän vasta 15 minuutin kuluttua. Käytän ajan hyväkseni ja kipaisen kauppaan hakemaan eväitä.
Istun junassa ja juna lähtee liikkeelle. Otan kirjani esiin ja aion nauttia pakollisesta paikallaan olemisen hetkestä. Julkisilla kulkuneuvoilla liikkumisessa on omaan autoon verrattuna juuri tämä helppous. Matka-ajan voi käyttää valitsemallaan tavalla, koska ei itse tarvitse keskittyä liikenteen seuraamiseen. Itse valitsen ajankulukseni nyt lukemisen.
Konduktööri vaeltaa junan vaunuissa ja informoi Turkuun ja Karjaalle matkustavia viivästyneistä ratatöistä, joiden takia junayhteydet eivät kulje normaalisti. Hän on mukava ja avulias, vaikka muutama matkustaja vaikuttaa myöhästymisen takia kireältä.
Saavumme Espoon asemalle. Täältä minun täytyy löytää bussi numero 85 ja varmistaa, että muistan bussin numeron oikein. Tiedustelen asiaa vastaan käveleltä bussinkuljettajalta ja saan humoristisen vastauksen: "Sovitaan niin! Eikös se 85 ole aika hyvä numero? Se lähtee tuolta toiselta puolelta siltaa.". Jatkan siis Kirkkojärventien kylttien osoittamaan suuntaan.
Bussi seisoo jo pysäkillä ja hyppään kyytiin. Näytän vuorokausilippuani kortinlukijalle. Bussissa vaikuttaa olevan lähinnä turisteja. Muutama suomalainenkin täällä on.
Suuntaan bussin takaosaan. Siellä istuu myös kaksi tyttöä rinkkojensa kanssa. Rinkat herättävät mielenkiintoni ja jututan tyttöjä hieman. He ovat kotoisin Sveitsistä ja ovat Euroopassa interreilaamassa. Suomessa he aikovat olla vain yhden vuorokauden. Rautatientorin matkailija-infossa heille oli kerrottu, että Nuuksio on loistava paikka telttailuun. Sinne he ovat siis nyt matkalla telttailemaan yhdeksi yöksi.
Noin kahdenkymmenen minuutin matkan jälkeen bussin ikkunasta näkyy maaseutumaiseman jälkeen juuri vast'ikään avattu Suomen luontokeskus Haltia. Jään pois tässä pysäkillä. Haluan mennä tutustumaan tuohon mielenkiintoiselta kuulostavaan, uuteen paikkaan.
Haltia on skandinaavista tyyliä edustava rakennus. Sisustuksessa on käytetty paljon puuta ja ikkunat ovat isot. Niiden läpi näkyy kaunista järvimaisemaa.
Kiertelen Haltian näyttelytiloissa ja opiskelen faktoja Suomen luonnosta ennen oikeaan luontoon siirtymistä. Täällä on paljon lapsiperheitä. Täällä voi perehtyä kaikkiin Suomen kansallispuistoihin tai lukea virtuaalista autiotuvan vieraskirjaa. Siellä täällä näytetään videoita ja luontoaiheisia kuvia on ympäriinsä. Näyttelyt kuulemma vaihtuvat tietyin väliajoin.
Ennen luontoon siirtymistä käyn vielä kurkkaamassa näköalaa Haltian Pohjannaula-tornista ja nautiskelen kupin kahvia Haltian ulkoterassilla.
Nuuksion kansallispuiston alueella on lukuisia eri reittejä, joista jokainen voi vapaasti räätälöidä omansa. Reitit alkavat heti tien toiselta puolelta ja minä päätän lähteä Haltialta kohti Haukkalampea. Edessä olisi 4,4 kilometrin vaellus Haukkalammelle ja sen jälkeen voisin kierrellä lammen ympäristössä.
Reitit ovat selkeästi merkittyjä ja poluilta on vaikea eksyä. Punaisia merkkejä on reilun kymmenen metrin välein ja opastetauluja löytyy lähes jokaisesta tienristeyksestä.
Seuraan Haukkalammen kylttejä. Vastaan tulee vain muutama ihminen. Espanjalaiset turistit kysyvät tietä Haltialle ja bussipysäkille. Ampiainen yrittää liittyä seuraani, mutta karkotan sen kintereiltäni ottamalla muutaman juoksuaskeleen.
Metsä on hiljainen ja rauhoittava. Ohitan lammen. Metsäkävelyn jälkeen edessä näkyy pitkospuita. Kävelen niitä pitkin ja pian edessä on jyrkkä nousu. Kipuan portaita ylöspäin ja samalla lasken niitä. Yhteensä 314 porrasta, ellen väärin laskenut.
Mäen päällä on hyvä ottaa pieni lepohetki ja juomatauko. Kuuntelen samalla hiljaisuutta ja nautin rauhasta. Linnut lentelevät ja puut narisevat hiljaa tuulessa.
Jatkan matkaani. Välillä pysähdyn syömään mustikoita. Risteyksessä jatkan matkaani pitkin Punarinnankierrosta, joka kartan mukaan vie myös lähelle Haukkalampea.
Haukkalammella on kahvila ja opastupa. Täältä saa myös lähdevettä. Opastetaululla näkyy reitti bussipysäkille. Hyvä tietää jatkoa varten, mistä bussi lähtee takaisin Espoon keskukseen.
Kiertelen Haukkalammen alueella ristiin rastiin. Lampi on kaunis. Kauempana näkyy jyrkkiä kallioseinämiä. Ihmiset uivat ja grillaavat. Täällä saa grillata vain siihen tarkoitetuilla alueilla.
Telttojakin näkyy muutama. Myös telttailu on sallittua vain merkatuilla alueilla. Olisi ollut mukavaa jäädä tänne vaikka yöksikin, mutta nyt en ole varustautunut siihen. Ensi kerralla sitten.
Ennen kotiinpaluuta kierräin vielä Nahkiaspolun, joka on kahden kilometrin pituinen luontopolku. Tämä reitti on todella kaunis! Metsä on luonnontilaista ja rehevää.
Puussa kiipeää orava. Onkohan se liito-orava? Päätän, että se on. Pian maasto muuttuu peltomaiseksi. Täälläkin on pitkospuita. Edessä virtaa joki. Muuten on aivan hiljaista. Koko reitin aikan vastaan ei tule ainuttakaan ihmistä. Ainoa kohtaamiseni on liito-oravan kanssa. Sen täytyi olla liito-orava.
Nahkiaspolun jälkeen olen valmis palaamaan kaupungin sykkeeseen. Busseja täältä Nuuksiosta lähtee näin kesäisin ne kaksi, numerot 85 ja 85A.
En tiedä bussiaikataulua. Se olisi kyll ollut Haukkalammen opastaululla. Lähden silti vain kävelemään pöllyävää hiekkatietä pitkin bussipysäkille ohjaavan tienviitan osoittamaan suuntaan.
Viereeni pysähtyy auto, jossa istuu mukavanoloinen perhe. He tarjoavat kyytiä bussipysäkille. Täältä sinne on kieltämättä jonkinmoinen matka ja olen jo kävellyt paljon. Hyppään siis auton kyytiin.
Perhe on ollut Nuuksiossa päiväretkellä. He ovat olleet näyttämässä tyttären irlantilaiselle poikaystävälle Suomen luontoa. Luulenpa, että poikaystävä saa hyvän kuvan maastamme.
Bussi tulisi aivan pian. Perhe on menossa kanssani samaan suuntaan eli Espoon keskukselle, joten he tarjoutuvat kyyditsemään minut sinne asti. Rahallinen säästöhän tämä ei ole, koska vuorokausilippuni on edelleen voimassa, mutta mikäs tässä on jutustellessa mukavia. Harvinaista vieraanvaraisuutta muutenkn tällainen ventovieraan auttaminen. Sitä pitää kunnioittaa!
Espoon keskuksella tutkin eri vaihtoehtoja, kuinka pääsen takaisin Helsinkiin. Bussi Kamppiin lähteekin aivan pian. Suuntaan siis läheiselle bussipysäkille odottamaan bussia numero 154.
Bussimatkan aikana ihastelen ikkunoista näkyvää merimaisemaa ja mieleni on levännyt. Nuuksio on kaunis paikka ja on käsittämätöntä, etten ole käynyt siellä aiemmin. Nyt kuitenkin olen ja ensi kerralla tiedän, että sinne pääsee helposti ilman omaa autoakin. Seuraavalla kerralla aion myös ottaa sen teltan ja grillattavaa mukaan ja jäädä Nuuksioon yöksi. Sitä paitsi sinne jäi vielä lukuisia tutkimattomia reittejä!
