Veera Teppola

Näytetään kirjoitukset kesäkuulta 2013.

Sarjassamme erikoiset paikat ruokailla!  1

Ihan muina naisina nauttimaan lounas 50 metrin korkeuteen, Helsingin keskustan ylle! Mitä ihmettä?

Dinner In The Sky on ravintolakonsepti, jossa koko hoito, eli ruokailijat ja keittiöhenkilökunta, nostetaan nosturilla yläilmoihin. Taivaalla voi nauttia aamupalan, lounaan, illallisen, samppanjaa tai cocktaileja.

Ja miltä kuulostaisi Marriage In The Sky? Sanoa nyt ”tahdon” Helsingin kaupungin yllä.

Forbes.com on valinnut Dinner In The Skyn kymmenen erikoisimman ravintolan joukkoon koko maailmassa.

Kieltämättä erikoisin paikka missä on tullut lounastettua!

Istun ralliauton istuimelta näyttävään penkkiin, joka tuntuu epäilyttävästi olevan täysin tyhjän päällä. Turvavyöni vedetään kiinni ja vieläkään ei jännitä. Ei, ennen kuin koko hoito lähtee yhtäkkiä nousemaan ylöspäin. Pian näen ympärilläni koko Helsingin. Ainakin siltä osin kuin uskallan liikuttaa päätäni, eli muutaman asteen.

Huomaan olevani erittäin kiinnostunut punaviinilasista, jonka havaitsen nyt viimeistään edessäni. Ruoka oli varmasti herkullista, söin kaiken tärisevin käsin. Mutta huolehdin lähinnä siitä, että en pudota haarukkaa tai lasia kenenkään maanpinnalla kiiruhtavan ihmispoloisen päähän. Tai, että en läsähdä keskelle rautatientoria.

Dinner In The Skyn kulinaarisesta puolesta vastaavat Helsingissä esimerkiksi Chef & Sommelierin Sasu Laukkonen, sekä Ravintola Luomon ja Pure Bistron Jouni Toivanen. Tai Ravintola Olon Jari Vesivalo, ketä tällä kertaa ruoastamme oli kiittäminen.

Tänä vuonna korkeuksissa saa ruoan lisäksi nauttia elävästä musiikista!

Dinner In The Sky kiertää Suomessa ja Baltian maissa kesä-, heinä- ja elokuussa:
04.06 - 09.06 Dinner in the Sky Live Helsinki 2013
11.06 - 15.06 Dinner in the Sky Live Tallinn 2013
18.06 - 22.06 Dinner in the Sky Riga 2013
03.06 - 30.06 Dinner in the Sky Brussels 2013
26.07 - 03.08 Dinner in the Sky Tampere 2013

Veera "ruoka kiinnostaa" Teppola


Uhkarohkeana maakuntiin  1

Mitä ihmettä? Punavuoren prinsessa on uskaltautunut Kehä Kolmosen ulkopuolelle.

Saatoin vitsikkäästi tokaista, että "vähän niin kuin kaasukammioon joutuisi", ennen Pirkanmaalle lähtöä. Sattunen tietämään, että vaikka rakkaista kotikulmistani onkin kyse, aina ennenkin on mennyt hermot. Miksi tällä kertaa olisi toisin?

Viisi tuntia Tampereella takana ja siinä istuin jo herne nokassa Tampereen Linja-autoaseman rappusilla, keskellä yötä, laukut jaloissa ja ikinä en ollut palaamassa. En mä mihinkään lähtenyt ja hyvä niin.

"Mä lähden takas Helsinkiin!"
"Mä lähden takas Helsinkiin!"

Väitän, että yksi kolme tuntinen, yksin keskellä Oriveden metsiä latasi akut niin pullolleen, että tällä energian määrällä mennään tähtiin! Olkoot vaikka sitten vain siitä syystä, että selvisin kuin selvisinkin ilman kohtaamista karhun kanssa. Siinä miettiessäni tilanteessa tekemiäni mahdollisia valintoja, ”täysiä pakoon” tai ”otsoa turpaan” –vaihtoehdot eivät juuri lisänneet itseluottamusta.

Koskahan tulee seuraava spora?
Koskahan tulee seuraava spora?

Ilman kriisiä tästäkään pikku kävelylenkistä ei kuitenkaan selvitty. Ovesta livahdettuani huikkasin moikat ja ”tuun kohta takaisin”, johon isä naurahtaen: ”älä sitten eksy…”!

Punavuoren prinsessa ei edes yksin ollessaan ole yksin, vaan noin 600 facebook kaveria mukanaan. Siinä siis metsäpoluilla kompastellessani instagram, facebook, iMessage, spotify ja jopa puhelutoiminto huusivat niin ahkerasti, että akku oli tyhjillään jo puolessa välissä lenkkiä. Kyllä kaikkea pystyy tekemään yhtäaikaa!

Paikalliset olivat hieman outoja.
Paikalliset olivat hieman outoja.

Vaikka ”kohta” voi kohdallani tarkoittaa kaikkea tunnista viikkoon, oli isäpappa muutaman tunnin kuluttua hieman huolissaan ja yrittäessään soittaa kiinni olevaan puhelimeeni, epäilys mahdollisesta pyörtymis-, kaappaus-, karhu- tai eksymis-episodista alkoi olla jo ihan varmasti tapahtunut. Papa Teppola laittoi kymmenisen koiraa perään ja soitteli naapurit läpi. Samaan aikaan minä paistattelin iltaa, iloisena ollessani kaukana kaupungin vilinästä, vahingossa löytämälläni, ilmeisesti jonkun omistamalla laiturilla. Tätäkö rentoutuminen on?

Vau! Löysin laiturin jonkun takapihalta!
Vau! Löysin laiturin jonkun takapihalta!
Ihan innoissaan laiturinnokassa!
Ihan innoissaan laiturinnokassa!

Voitte kuvitella, että kotiinpaluuni tervetulokomitea ei muistuttanut edes kaukaisesti iloista jälleennäkemistä. Tunnin tuhahtelun jälkeen sain oluen. Olin saanut anteeksi!

Rohkeasti maakuntiin siskot ja veljet!

Urpon mielestä oli tosi kivaa, että olin kylässä. Joka aamu ja joka hetki. "Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin..."
Urpon mielestä oli tosi kivaa, että olin kylässä. Joka aamu ja joka hetki. "Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin..."

Veera "Punavuoren prinsessa" Teppola