Blogi

Yritän nyt saada omia mietteitäni ja tunteitani sanoiksi yhden ihmisen innoittamana. Minulle tämä on vaan melko vaikeaa... Jos ihan suoraan sanon ni mua pelottaa tällä hetkellä elämä todella kovin... Tai siis mun tarttis oikeesti alkaa olla aikuinen ja elää omaa elämää, olla itsenäinen. Tienata omaleipäni ja kustantaa elämäni, niin siis valmistun koulusta ammattiin jossa toivottavasti olisi töitä... Laivakokki... no kesäksi töitä on, mutta onko syksyllä, onko varaa pitää autoa ja ostaa välillä sitä kalliimpaa makkaraa leivänpäälle.

lisäksi mua pelottaa kovin muutto, kun lähdin kaks vuotta sitten Uudestakaupungista tuntu niin vapauttavalta päästä siitä kaikesta, se kaupunki tappo mun viimeisenkin itsetunnon jota ei vieläkään kauheesti ole... Kotkassa opin hyväksymään itteni ja olen nyt se mikä olen, nuori naisen alku jolla on tiettyjä periaatteita ja kunnianhimoa. Mietin nyt vaan että tappaako se kaupunki mut uudelleen,kun muutan sinne takaisin... palaanko siihen samaan elämään mistä lähdin, vai kestääkö tää itsevarmuus jonka kotka on mulle kasvattanu...

Lisäks mua ahdistaa että oon jotenkin vajaa, kaikki kaverit seurustelee ja osa on jo naimisissakin ja pienten lasten vanhempia, asuvat omakotitaloissa, pihalla se tila auto ja koira... mulla ei oo noista mitään, muuta pienestä yksiöstä toiseen pikku yksiöön, YKSIN, mulla ei edes oo ollu koskaan mitään vakavampaa ihmissuhdetta, mikä mussa on vikana... jos kaikilla muillakin on joku... no mä sitten vaan yritän luoda uraa kun muut on koti-äitejä... Ompas hienoa, sitähän mä just haluankin... ainakin melkein... tai niin annan kaikkien ymmärtää... siis mähän en perhettä vielä halua... niin en varmaan haluaiskaan...

Kai tässä elämässä kuitenki jotenkin tulee pärjäämään... mun kohtalo on sitten vissii olla se uranainen joka lähtee seilaamaan maailman meriä kun kyllästyy turku tukholma väliin... no elämä näyttä... Ja mä näytän sille että pärjään, oonhan mä tähänkin asti pärjänny!

Juu on tää nyt sitten kivaa olla sairaslomalla, tai siis ei tää kuume niin hauskaa oo, mutta olis voinu tulla tää sairasloma vähän toiseen paikkaan... Viikonloppu oli lähes täydellinen, tai siis sain olla sen ihmisen kanssa josta välitän ja jonka kanssa vois ajatella jotaan vakavampaakin... en sitten tiedä... todettiin kyllä että asioista pitäis puhua suoraan eikä ujostella turhaan... nyt sitte ihan yksikseen täällä yrittää sairastaa... Niin sain mä viikonloppuna aikaan sukuriidanki... HUPS, no äiti ja täti on vähä huonois väleis mun takia... no aina ei voi voittaa, ei edes jokatoinen kerta.... :)

Voi kumpa olis jo torstai... Pääsis taas tonne toisel puolel suomee viikonlopuks... :) ja ehkä taas muutama asiakin selviäis tai ainaki etenis johonki suuntaan.. :) Oon yrittän ettii kaikkee rokki juttuu netist mut aika heikost löytyy, tai jos löytyy ni ne on jostaa jenkeist tai muualt tilattavis, ja siit ei sit tiedä paljon ne maksaa,,, ikävää sinäänsä... olis niin kiva saada jotaa tyyliin sopivaa... :D Sit toivois et toi puhelin sois ja yks ihminen soittais, se vaan ei taida sitä tajuta et haluaisin kovin et se soittais.... :/ hmph...

Tuli sitten todistettua että hullu, vihainen ja huolestunut nainen saa ihmeitä aikaan! Ja ylittää siinä samalla itsensä.. mut joskus on toimittava... vaikkakin en ihan tarkkaan tiedä millä menestyksellä... :) Mutta mitä sitä ei sellaisen asian eteen tekis jonka oikeest haluaa toimivan ja jolla on jonkinlaista väliä.. harmittaa vaan että loma alkaa kohta jo olla lopuillaan ja taas tarvii pakata auto ja vaihtaa maisemaa... :/ mutta enköhän mä tän kestä... tosta tempauksesta sai kummasti voimaa jaksaa :)tiedän
, oon hullu....

On tää elämä sitte kummalinen juttu... ensin sitä luulee et kukaan ei välitä ja et on aina vaan yksin ja sitten ku on jo luovuttanu elämäs tapahtuu kaikkia mukavia asioita ja tapaa ihania ihmisiä joil on sydän täynnä kultaa... harmittaa vaan että tarvii olla niin pitkän matkan päässä niistä tärkeistä ihmisistä... mut kai kolme kuukautta menee nopeasti... täytyy vaan jaksaa! mun on pakko jaksaa!
tosin on taas ää koulun käynti vähä syvält ku oliskin ollu tänää vapaata mut kukaan ei vaivautunu ilmoittamaan... mutta menee tää vapaa päivä näinkin...

vuosi 2005 muutti aikapaljon mun elämää.... tuli lähdettyä ekaa kertaa kaverin amerikkalaiseen kuskiks ja sille tielle tuli jäätyä... hyviä bileitä ja kasoittain uusia kavereita... töitä oli kesällä ja omaa alaa vielä, ja niitä nyt on onneks koulun oheella riittäny, aloin jossai vaiheessa ihan viihtyä opiskelu kaupungissa... vaikka koti-ikävä aikaajoin vaivas... kaverit lisäänty ja sain hoivata niitten pienokaisia, oma auto tuli vaihdettua... ja jossai vaihees viel erehdyin luulemaan että joku vällittäis musta vähän enemmänkin, niin ei tosin käyny, eli sinkku elämä jatkui... mutta kaikinpuolin ihan onnistunu vuosi... toivottavasti 2006 tuo mukanaan uusia juttui.... ja tuttui....

Huh huh, oltiin sitten riikan kanssa ikeassa... autolle tehtiin ahtamisen ennätys ja henkilökohtainen konkurssi uhkaa kukkaroa... mutta on ainakin tyytyväisiä tyttöjä ja paljon kaikkea sälää kotiin... ja lamppuja... ei tarvii ihan heti ostaa yhtään lamppu.... ;)no mutta mikäs siinä... nyt pitää viel ajaa vantaalt kotkaan... ollaan kaverilla kahvilla, mutta nooh, eiköhän se tästä :) pääsee kotii katsomaan mitä kaikkee turhaa tuli ostettuu... :D

jihaa, kouluviikko on ohi ja ansaittu kolmen päivän viikonloppu on alkamassa vaiks vähä huomen joutuukin töihin :) suunniteltiin tyttöjen kans et tänää lähdetään bilettämään... tytöt tulee mun luo aloittelemaan ja lähdetään sitten siitä... vietetään viralliset meijeri yhdistyksen pikkujoulut ;)siitä voi olla oksat pois tällä kokoonpanolla ;)

Taas on yks päivä saatu ohitte... Tehtiin koko päivä sitä hemmetin päättätyön tilauslistaa, ja tuli todettua et kyl voi on sitten kallista... ja sit siitä suoraan lennossa laivikseen tekeen niit tilauksia ja sit viel varastotäti yritti terrorisoida kaiken...mut onneks saatii tehtyy kaikki ajallaan ja asiakkaat tyytyväiseks, mut tuli sitä sit oltuu kokonaiset 12 tuntii koulus... nii ja elämä vähän potki siin samal päähän mut kai se tästä... tai sit ei mut pakko se on taas vaan jatkaa huomiseen...

Oi maamme suomi ja niin edelleen... tuli sitte eilen taas biletettyä... huh huh, oli sitten taas niin viisas veto! tuli nukuttuu hiukka liian pitkää aamul ja sit alko vitutus siit et joutu taas lähtee kotkaa, tai siis onhan täälläki omat hyvät puolet, mut kuiteski... ku olis ollu niin kiva jäädä viel hiukka sekottamaan pakkaa ukii ja site ei tarttsi huomen alkaa laskee sitä tilauslistaa päättötyöhön, mut nyt jotaa iltapalaa ja sit nukkuun :)