No alkanut eilen loma kovinkaan herkullisesti. En saanut tyttönäni nukkumaan millään. 19-23 välisenä aikana sai hirmuisia itkukohtauksia aina kun oli nukkunut 15-30 min. Vihdoin nukkumaan…. niinhän luulin. 45 minuutin päästä tyttö sai taas itkut.Otin tytön ensimmäisen kerran sänkyyn, aikaisemmin nukkunut aina omassaan. Eipä siitäkään ollut hirmuisesti apuja, samaa rataa koko yö. Kaipa Allulla on ensimmäinen flunssa tulossa. Onneksi ei ole pienenpänä ollut kipiä.
Aina nostanut hattua varsinkin yksinhuoltaja äideille. Se henkinen helvetti ja paine päällä ja silti naiset pystyvät huolehtimaan pienokaisistaa – poikkeuksia tietysti on…
Itse nyt yhteishuoltajana ”ruikuttaa” siitä kuinka rankkaa on olla yksin, mutta ehkä se suurin juttu on se että on nyt omasta tyttärestään 24h vastuussa -yksinäistä ja rankkaa. It se tosin saa hengähtää aina silloin kun tyttö menee äitinsä luo, silloin on tosin aina kaksi koiraa huollettavana – että ympärikäydään yhteen tullaan.
Surullista on se etten voi tarjota tyttärelleni sellaista perhettä jota olisin toivonut, onnellista ja joka olisi yhdessä. Ehkä se on liika maailmalta vaadittu. Tosin suomeksi jos sanoo niin se on niin hel***** väärin tytärtäni kohtaan. Itse tässä pystyy elämäänsä aina jatkamaan, sen tietää ikävä kyllä että elämä jatkuu halusi tai ei. Tässä kriisissä tosin ei onneksi kuitenkaan pääse sulkeutumaan itsesääliin ja hylätä elämää -minulla maailman ihanin ja suloisin tytär joka tarvitsee isän itsellensä.
*Tyttäreni, muista aina että rakastan sinua sydämeni pohjasta.*