Blogi

Näytetään kirjoitukset syyskuulta 2006.

Niitä pieniä hetkiä  1

Elämä on omituinen vuoristorata. On ylämäkiä ja alamäkiä. Osa niistä tuntuu epämiellyttäviltä, osa kivoilta ja osa upeilta.

Kiireenkin keskellä sitä ehtii ja joutuu pysähtymään joka päivä kun katsoo tuota pientä kaunista tytärtä. Uusien asioiden oppiminen on iskästä lähes yhtä riemullista kuin tyttärestäkin.

Sitä joskus silloin tällöin miettii väsyneenä millaista elämä oli ennen. Kivaa, vapaata, rillumista ja hillumista, mutta enää siihen ei haluaisi palata.Tuo pieni ihme on mullistanut kaiken ja valloittanut sydämen.

Rakastan sinua oma tyttäreni ja sinua kaunis vaimoni.


Minä kiitän poliisia kun muut arvostelevat  3

Katsoessani 45 min ohjelmaa alkoi suunnattomasti veetuttamaan typerien suomalaisten marina siitä kuinka heidän oikeuksiaan on poljettu. Jos joku ääliö kansanedustaja valittaa siitä että hänet on kiinniotettu niin olisi ehkä kannattanut miettiä jäädäkkö kuvaamaan poliisin "mellakkamuurin" eteen kamerakännykällä - hei haloo palikka.

On myös perin kummallista se että poliisin käyttätytymistä arvostellaan niin paljon. Muistuuko kenelläkään mieleen se mitä VR:n makasiineille juuri tapahtui. Olisiko tuon kännisen aktivistijoukon todella ollut hyvä päästä riehumaan keskellä keskustaa vapaasti ja tuhoamaan julkisia paikkoja joita sitten taas meidän verorahoilla maksetaan.

Itse aktivisteissa ei mitään vikaa ole, kunhan käyttävät rauhallisia keinoja vaikuttamiseen = RAUHALLINEN MIELENOSOITUS ja demokratia. Suurin osa kuitenkin noistakin henkilöistä jotka riehuivat poliisia vastaan olikännisiä riehujia joilla tuskin oli koko asian kanssa mitään tekemistä, kunhan olivat tulleet vain riehumaan.

Minä kiitän virkavaltaa kotiympäristöni,liikenteen yms. turvaamisesta. Ilman teitä kutsumusammatissa olevia virkamiehiä ei olisi, olisi täällä melkoisen ikävä elää. Itse toivoisin että suomen valtiolla olisi varaa palkata teitä enemmän ja että vastavalmistuneetkin poliisit saisivat vakituisen työpaikan. Kun katsoo mm. jokapäiväistä liikennettä niin toivoisi että poliisi näkyisi katukuvassa hieman useamminkin. Itse ajelen 20 000 km. vuodessa ja minua ei ole mm. puhallutettu 3 vuoteen. No aiheesta eksyen, kiitos kuitenkin.

Anarkistit, aktivistit ja muut ruikuttajat, lopettakaa valittaminen ja arvosteleminen. Älkää urputtako ja valittako että kun joku tekis jotain jne. tehkää itse jotain, vaikuttakaa ja muuttakaa maailmaa, mutta laillisin keinoin.


Paluu arkeen ja sen kyllä huomaa  1

Loma meni ja näköjään ne kauniit säätkin. Syksy tulee, toisaalta mukavaa kun lehdet kellastuu, ilma viilenee, pimeyden lomasta pilkottaa tähtitaivas. Sitten kun ajattelee tuota vesisateen ja kuran määrää sekä koirien ulkoilutusta ja jokapäiväistä siivousta niin....

On tullu huomattua että duuni alkanut, rättiväsyneenä arjen rutiinien jälkeen kaatuu sänkyyn. Nyt sitten herää 01.00 ja ihmettelee missä mennään, ei väsytä tippaakaan, kello käy ja aamu lähenee *melkein harmittaa*. Eihän sitä oliskaan mieli tehnyt nukkua.

Duunissa on kerrankin tilanne ettei ole kiire. Ei ole ainakaan sen puolesta stressiä, mutta epäselvät tilanteet organisaation ja tulevaisuuden suunnitelmien osalta aiheuttaa kyllä alitajunnassa lievää stressiä. Kai se tästä, suuntaan ja toiseen ja ainahan itse voi asioiden suuntaan vaikuttaa.

Tytön tarha on mennyt hyvin. Mitänyt on kaikki taudit sitten saatu sieltä alkaen viikosta 1. Iskä se sitten sairastaa tytön kassa noita lastentauteja :). Tuntuu vaan että tyttö selviää niistä helpommin kuin mä - koskaan en ole niin sairas ollut, mitä nyt mielikuvitukseltani.

Kutenpa tuo sanonta kuuluu "Paistaa se päivä risukasaankin" on jälleen toteutunut. Usko toivo ja rakkaus siinäpä on ne oleellisimmat minkä pohjalta se pienikin ponnistaa. Pitää uskoa, uskaltaa toivoa ja muistaa rakastaa.

Vielä pitäis mökille mennä kääntymään ennen kun laitan sen lopullisesti pakettiin talveksi. Toivottavasti noita kelejä vielä olis ettei tää nyt ihan sadetta ole seuraavat viikot.

Josko sitä hiljalleen uni tulis....toivottavasti, muuten alkaa ajatukset jylläämään ja sitten ei ainakaan pääse maate.