Blogi

Televisio tuo riemustuttavanärsyttävä kapistus. Se seisoo joka paikassa minne kuljetkin, se löytyy jokaisen kotoa, töistä, kirjastosta, bussipysäkiltä ja jopa lähikaupasta. NO eihän laitteessa sinänsä mitään vikaa ole, ihan hauska keksintö sinänsä, mutta tällaisina aamuina, kuten monina muinakin viikonlopun aamuina sitä ihmettelee mistä helkkarista sitä maksaa televisiolupaa jonka hinta hipoo nykyään taivaita.

Aikaisemmin sitä ajatteli että yleisen hyvän vuoksi sitä voi maksaa, vaikka harvemmin tuli 1 ja 2 kanavia katseltuakaan. Yle kuitenkin käsittääkseni pitää yllä mm. radiokanavien teknistä verkostoa ja onhan se ylipäätään yleisen turvallisuuden kannalta melko välttämättömyys. Joka viikonloppu aamu herätessään kukonlaulun aikaa, ja välillä ennen kukkoakin tyttären tahdosta sitä ajattelee josko sieltä tulisi jotain mitä voisi katsella ettei nukahtaisi pystyyn, mutta ei, jotain kerpeleen tv pelejä tai still uutisia.

Nyt sitten vielä tämän ihanuuden lisäksi sain uutisista kuulla muutama viikko sitten, että juuri ostamani digiboxi ei tekniikaltaa enää sovellukkaan n 3-4 vuoden päästä enää televisiolähetysten vastaanottamiseen, alkoi menemään hermo. Lisäksi vuosia sitten mainostettiin että nyt kun nekin jotka eivät maksa katselustaan maksaisivat niin lupa alenee. Lupa maksaa nyt 208,15 € / 12kk eikä se ole alentunut mihinkään vaikka juuri viime vuosina on ollut huippuvuodet teevee maksujen osalta. Tuo jos mikä on täyttä huijaamista. Luulisi siellä viestintävirastossakin joku olevan joka on vastuussa lupauksistaan.

Lopuksi vielä täytyy todeta että jos joku tämän vuodatuksen jaksoi lukea loppuun ja ymmärtäisi meikäläistä paremmin mikä ihmeen kiire oli televisiolähetysten digitalisoinnissa niin hyvä -kerro minullekkin. Se että kuvan ja äänen laatu televisiolähetyksissä paranee ei paljon paina omalla kohdallani EVVK ja uskon että sama on monen muunkin osalla. Lähettäisivät edes laatuohjelmaa rahan edestä :(

Tuli tossa viikonloppuna käytyä pakon vuoksi tampereella. Samassa yhteydessä tuli jäätyä frendin luona jota en ole nähnyt neljään vuoteen. Juttu jatkui kuten ennenki ihan kuin ei olisi ollut vuosien eroa ollenkaan, näin se vaan on joidenkin ihmisten kanssa.

Olipa ihan hauskaa, tuli jauhettua menneitä ja kuulumisia mitä on tapahtunut ja että missä mennään. Tuli sitä oltua viihteelläkin treen yössä taas pitkästä aikaa ja täytyy sanoa että Ilves on kyllä yksi siisteimmistä pakoikoista missä olen käynyt. Se on jossain vaiheessa remointoitu ja meno oli jotain ihan muuta kuin ennen. Tilatkin oli mielestäni kansainvälistä luokkaa...vantaa ja helsinki ottakaa oppia - lisäksi koko ravintola oli jo savuton.

No jokatapauksessa. Illan aikana käytiin monta mielenkiintoista keskustelua joista eräs jäi ehkä parhaiten mieleen kun tuli puhe lapsesta. Kavereni on asustellut yksin jo pitkän aikaa, valmistunut koulusta ja nykyään tekee duunia johon valmistuikin. Tällä hetkellä hän hieman arpoo mitä haluaa, ei ilmeisesti kaipaa hirveeästi naista rinnalle (ehkä jos löytys oikeesti potentiaalinen), eikä ole oikein duuniinsakkaan tyytyväinen. Lapsia ei kuulemma halua. Jäin siinä sitten miettimää vielä kotimatkalla että kunka paljon onnellisempi tilanne itsellä on.

Aikaisemmin itse oli yhtä urakeskeinen ja oikein millään muulla ei ollu niin paljon väliä. Ei se nyt suoranaisesti mitään pätemisen halua ollut, mutta ehkä enemmän sillä että itse asettaa riman korkealle, tavoittaessaan nostaa jälleen sitä ja sitä rataa - oman itsensä kanssa kilpailemisella.

Nyttemmin on onnellinen ettei tarvitse moista oikein mittiä. Duuni on ihan jees kuten palkkakin, terveys on toistaiseksi tallella samoin kun perheellä muutenkin. Ei paljon tässä vaiheessa nappaisi pitkä illat palavereiden ja edustustilaisuuksien parissa niin että korvassa on hands free 24/7 asennettuna. Paljon mielummin tuun himaan, hetkisen viettää tyttären kanssa ja laittaa pienoisen unen maille. Kumma kuinka paljon tuollasesta tavallisesta rutiinista voi nauttiakkin. No onhan sitä suuret ja viisaat ihmiset jo ennenkin todenneet että yksinkertaisista asioista ihminen saa enemmän. Toki joskus täytyy päästä pihalle tuulettumaan viihteen merkeissä ja onneksi siihen on itsellä myös mahdollisuus.

Ei siinä mitään olisihan sitä kiva edetä uralla jne. mutta en koskaan haluaisi että teen sen tyttären tai perheen kustannuksella - jos sauma tulee niin hyödynnetään se, muistaen tietty työajat. Se on aika karua kuultavaa (nähnyt) joltain 8-16 vee, sitten liian myöhään, että mitään muuta en olis halunnut kun sen että isi (tai äiti) olis ollut läsnä. Nuo nappulat kun kasvavat niin törkeen nopeeta vauhtia että en yhtään ihmettele että monella niin käy - paina jarrua kun vielä voit, lapsia ja lapsen silmissä olevaa katsetta ei rahassa voi mitata.

Voi voi, olipa siisti katsoa Idolsin alkueriä kun Ari veti niin hienosti. Alkaa kannatus loppua lyhyeen monelta jos moinen ylimielisyys ei lopu. Tuokaan asia ei voi mennä nuoruuden piikkiin kun et enää ihan mikään poikanenkaan ole. Voi kaveri unohtaa tuon uransa hyvin nopeaa jos ei asenne ala muuttumaan. Tässä vaiheessa jopa toivoisi että tipahdat pois niin saisit hieman opetusta jos ei asia kauniisti mene perille.

Tosi artistin ja taitelijan erottaa kaikenlaisista mul**** siitä että artisti ei koskaan unohda ja dissaa fanejaan ja pystyy myös ottamaan palautetta vastaan.Kumpiakin riittää tässä maassa.

Lienee tämän pimeän vuodenajan vika kun kokoajan väsyttää. Väsymys saattanee tietysti ainakin osittain johtua tuosta pienestä vaahtosammuttimesta jonka jatkuva vahtiminen syö energiaa enemmän kuin musta-aukko. Se onkin aihe mistä kukaan ei juurikaan edes webissä keskustele. Samassa yhteydessä sitä miettii onko elämäntavoissa jotain vikaa, unen laatu, vitamiinit vai mikä ihme... vai onko sitä tulossa vanhaksi.
Tilannetta nyt ei kuitenkaan taida parantaa elämäntilanne ja stressi. Tietysti jos asiaa ajattelee siltä kantilta että elämä on lyhyt ja se aika päättyy joskus, niin mielummin tämä kuin se viimeinen pitkä uni. Niinhän sitä taitanee jokin vanhan kansan sananlaskukin sanoa, ainakin siihen suuntaan :)