Blogi

taaperrettua kolme ja puoli tuntia. Siitä pari tuntia oli sentään palkallista talsimista, mutta just tällä hetkellä jalat on sitä mieltä, et ois voinu jättää palkan saamatta ja olla talsimatta... Nyt tää menis nuksumaan!

juuri 8 tuntia opiskellen ja muistiinpanoja tehden niinkin mielenkiintosesta opuksesta kuin Turvaverkko vai trampoliini- sosiaaliturvan mahdollisuudet.

Ja enpä sitten huomisen tentin jälkeen enää ikinä halua nähdä yhtäkään turvaverkkoa saati trampoliinia. Ja jos se keleen koe ei mene läpi niin mä heitän hanskat tiskiin.. En suostu enää lukeen pätkääkään tosta opuksesta.. Kaikki noi asiat voi tsekata netistä jos niitä joskus työssä tarttee... Prkl

Hyvin hyvin pitkästä aikaa nukkua niin pitkään kun vaan nukutti. Se tarkotti tässä tapauksessä yhdestä puoli yhteentoista miinus heräämiset yöllä siihen kun sähköt katkeili ja palas useempaan otteeseen. Notta kiitosta vaan sille älykääpiölle joka on rakennusvaiheessa päättäny asentaa tuon sähkötaulun (vai mikä se nyt onkaan) makuuhuoneen seinän taaakse. Eli se hiton paukkuminen kun sähköt katkee ja palaa takas kaikuu erittäin mukavasti makkariin. Tosin en tiedä onko se ihan normia että edes paukkuu tohon malliin... Ehkä joku sähkömiäs sille osais jotain tehdä...

Muutoin tää päivä on sit heräämisen jälkeen menny anatomian ja fysiologian tenttiin lukiessa. Tai jotakuinkin 4 tuntia jaksoin ja sit oli pakko lähtä vähän tuulettumaan. Kai noi soluhengitykset ja verenkierrot ja erilaiset kudokset on nyt sen verran hallussa että kokeesta huomenna selviän. Kattoinhan mä jopa aiheita käsittelevät Olipa kerran elämä-jaksot :)

Kymmenen aikaan töistä ihan vaan sen takia, että Jypin peli meni jatkoajalle. Siis en mä sitä kattonu vaan tuon avustettavan mies oli matsissa. Ysiltä mun ois pitäny päästä... Huomenna ois sit kasiin meno ja pitäs olla ollu nukkumassa jo ainaski 40 minsaa sitten...

Kasin aamut ei silleesti sovi mulle. Vaikka menisin kuin aikasin nukkumaan niin sitä vaan väsyttää siinä puoli seiskan aikaan herätessä. Sit jos on nukkunu vaikka 7 tuntia, muta herätys on kasin ja ysin välimailla ei tee yhtään tuskaa herätä. Tässä jaksossa sentään päivät on ollu maksimissaan nelisen tuntia :) Ens jaksossa on sit jotaib seittemän tunnin päiviä. Tosin sitä sit kompensoi se tosiseikka, että maanantait ja keskiviikot on vapaata :)

aamusta tsekata et alkohan nää tän päivän tunnit nyt varmasti kasilta.. No ei ala.. Vasta varttia vaille ysi. Eli oisin saanu nukkua tunnin pidempään... No enpä nukkunu...

kolmisen viikkoa porskutettu ilman yhtäkään vapaapäivää. Siis joka päivä on ollu joko koulua tai töitä tai vaihtoehtosesti sekä koulua että töitä. Nyt alkaa olla sellanen olo, että yks vapaapäivä vois tulla tarpeeseen... Huominen on jo melkein vapaa kun meen aamulla vain kahdeksi tunniksi töihin. Mutta silti pitää herätä ajoissa ja ehtiä paikalle ysiin. Ois niin ihanaa kun sais nukkua ihan just niin pitkään kun huvittaa. Vois syödä aamupalan rauhassa ja vaikka jopa siivota. Ehtis käydä ihan rauhassa kaupassa ja vois viettää aikaa kummitytön kanssa. Yks kaverikin jo totes, että hitto sua näki enemmän sillon kun asuit Helsingissä. Nyt kun asun samalla paikkakunnalla niin ollaan taidettu pikaseen ihan kaks kertaa nähdä...

Ei siinä mitään sinällään että tykkään kyllä olla tuolla koulussa ja tykkään työstänikin. Tuo avustajan homma antaa yllättävän paljon vaikka nyt kun on väsyny ei huvittas yhtään lähtee töihin.

Uusia piirteitä oon kyllä ittestäni löytäny. Sitä on yhtäkkiä huomannu hoitavansa vessa-avustukset ihan tosta vaan, vaikka niitä etukäteen jotenkin kammoksu. Ja oon oppinu höpisemään itsekseni. Tai siis tietty tälle mun avustettavalle juttelen, mutta hän kun ei pysty vastaamaan juuri koskaan niin aikamoista monologia saa heittää. Toisaalta se on myös mun mielestäni se kaikkein rankin tehtävä. Pyörätuolin kärrääminen liki pystysuoria katuja pitkin ei oo mitenkään raskasta verrattuna siihen, ettei se toinen pysty ilmaisemaan mulle tarpeitaan. Ja kun yrittää, niin ei meinaa saada selvää...

Mutta oon myös huomannu sen, että en ole ihan niin herkkä mitä pelkäsin. Osaan ottaa tuon tehtäväni työnä, vaikka pakko myöntää että välillä säälittää tosi paljon. Ei niinkään se tämän avustettavan tila vaan se, miten jotkut ihmiset, jopa läheiset suhtautuu. Pistää vaan miettimään, että mikä meissä ihmisissä on pielessä...

jota ei konttorityössä voi saavutta.. Siis siinä tietsikan ruutua 8 tuntia tuijottaessa... Siis tunne, että on oikeesti tehny töitä. On sellasen 7 tuntia avustanut ja käynyt kävelyllä ja leiponut omenapiirakkaa ja silittänyt pyykkejä ja tehnyt ruokaa.. Siis kaikkee ihan normia, mutta siitä vielä maksetaan palkkaa...

Tän päivän mäet oli luokkaa Kilimanjaro... Ei menty Mt Everestille tänään :)

illalla ekan avustaja-työvuoron. Kolmisen tuntia vietin aikaa asiakkaani kanssa ja siitä reilu tunti oltiin ulkoilemassa. Ja voinpa sanoa, että pyörätuolin työntäminen pitkin liki pystysuoraa puolen kilsan pitusta rinnettä käy urheilusta... No okei, pystysuora on ehkä hitusen liiottelua mutta enivei....

opiskelija-olo... Tänään tuli tehtyä loppusyksylle lukkarit ja kauheen kivoja ryhmätutustumistehtäviä on tehty... Jee?

Ai nii, mulla on tänään muuten synttärit.. Kahdeksannen kerran aattelin täyttää 25 :) vai onko se sit jo yhdeksäs kun eka se varsinainen ja sit vielä kaheksan kertaa päälle...

Vihaan kaikkee hyvästi-juttuja... Totuushan on se, että en mä juurikaan tule tuota työpaikkaa kaipaamaan vaikka viis vuotta siellä roikuin. Onhan siellä muutamia aivan ihania ihmisiä, mutta sit jokunen ihan riittävän rasittava. Ja silti sitä piti olla tippa linssissä. Tosin en itkeny. Kun päätin että en ala märisemään. Mutta pakko myöntää että tiukkaa teki. Vähän ärsyttää olla tällästä hiton itkijänaisten sukua. Vähänkin jos joku on liikkistä ni sitä pitää märistä. Oisko joku lääke jolla vois tukkia kyynelkanavat sillon kun niitä kyyneleitä ei kaivata...