Hemmetti kun en löydä töitä! En vaan voi ymmärtää mikä siinä on. Mulla on tosi hyvät ylioppilaspaperit, koska oon aina ollu aika hikipinko. Että en oo ainakaan mikään täys pahvi. Oon huumorintajuinen ja rento persoona. Tosi sosiaalinen ns. ”hyvä tyyppi”. Mulla on hakualueena koko Suomi lukuunottamatta ihan pohjosinta Lappia ja pikkusimpia kuntia ja kaupunkeja (oon asunu 2000 asukkaan kunnassa pienen ikäni. Iso EI KIITOS sille) Oon valmis muuttamaan melkeen mihin vaan kesäksi jos vaan saisin TÖITÄ! Oon ahkerakin, koska oon viettäny koko lapsuuteni maatalousperheessä, ja oppinu siihen että ei ne perunat itsestään maasta nouse, vilja seiväille hypi ja jyvät itsestään siiloon juokse.
Hemmetti tää etsintä alkaa käydä jo työstä. Ei se oo pelkästään rahasta kiinni että sitä tarvin, vaan ihan siitä että pääsisin tekemään jotain. Olis mahtava rojahtaa työpäivän jälkeen sängylle ihan rättiväsyneenä ja tehdä sama seuraavana päivänä uusiksi. Mä en oo sitä tyyppiä, joka pystyisi vain olemaan. Tuntuu että tukehdun. Tällä hetkellä mun päivät on treenausta, treenausta ja treenausta. Kyllä mä ainaki kesäkuntoon tätä vauhtia pääsen jos ei muuta heh.