Pikkuveljeni intti minua eilisen päivän saapumaan heidän luokkansa tämänpäiväisiin myyjäisiin. Tulen 11-lapsisesta perheestä ja meillä on totuttu siihen, että äiti ja isä eivät ole ainoita kasvattajia, vaan jos isä ei pääse katsomaan futismatsia, veli tuuraa, äiti ei pääse myyjäisiin, sisko tuhlaa rahansa. Omissa peleissäni muistan nähneeni isän ehkä kaksi kertaa, ja pelasin sentään 6 vuotta. Siskoni ei tainnut jättää yhtään väliin. On mahtavaa kun on joku joka tukee vaikka olisi kyse ihan mitättömän oloisista asioista.
Niinpä saavuin juuri pikkuveljeni myyjäisistä mukanani kaksi pussia kivikovia muffiseja, yksi rähjäinen nalle, sekä muumi-säästöpossu johon mulla ei ole avaimia. Noh, voisin käyttää rahani typerimpiinkin asioihin kuin siihen, että veljeni ehkä muistaa vielä vähän vanhempana että minä olin siellä, ja minä muistan sen kun saavuin hän huusi ”asiakkaitaaaaa… Suvari tuli!”.