Mun kulta, rakas haki munt jo aikoja sitten pois sieltä nk "hoidosta"! =) Ja minula on sellainenkin ilon aihe, että sain tänään ihan uuden applen.
Ainoa paska on tämä saatanan jalka! Pitäisi siitäkin tehdä joku valitus! Tietty teekin, mutta keron sitten faktoja kun se asia on julkisempi...
Joopa, minun pitäisi kai olla iloinen, sillä minulla oli tänään avustajahaastattelu.
jotenkin mua vaan ottaa päähän!
Olihan minulla kivaa siinä haastattelussa ja sen jälkeenkin tämän ihmisen kanssa oleminen, mutta jotein se tämänpäiväinen oli masentavaa?! Syy siinä kyllä kai oli se, että minä lupasin tehdä niin paljon, vaikka ei ne sunuria juttuja olekaan. Minua vaan masentaa se, että kun ei kinnosta! Toki ymmärrän sen, että olen jo aikuinen ihminen eikä puolestani tehdä enää asioita (oikeasti ei ole koskaan tehty), mutta kun en jaksaisi! :( Pakkohan se silti on, kun kerran lupasin.
Periaatteessa valitan tässä "turhaan", mutta kenelle juttelisin? :(
Tiedän, tiedän, psykologille/psykiatrille, mutta minähän en suostu sitä itse maksamaan, sillä ilman muuta tämä minun olotila on sen onnettomuuden aiheuttama! Vakuutusyhtiö kyllä väittää muuta, mutta kai saattans väittää ettei vaan vahingossakaan tartte enää maksaa minusta mitään! Kyllähän senkin toisalta ymmärrän, sillä vammautuneita tulee jatkuvasti lisää.
Minä en vain ymmärrä miksi vakuutusyhtiö katsoo kaikkia meitä vammautuneita yhtenä könttinä? KAikki me kuitenkin ollaan yksilöitä vamman samankaltaisuudesta tai samallaisuudesta riippumatta! Kyllä ottaa tuollainen päähän!
MIKSI, MIKSI, MIKSI, MIKSI???
Kerpele!
Onhan tosta taas aikaa kun tänne jotain olen laittanut. :/
Ei vaan jaksa kiinnostaa. :(
Lueskelin tässä tota omaa blogiani. On tosiaan pakko todeta, että se on valtaosin negatiivista toi mun juttu. :/ En vaan voi sille mitään kun en tiedä kenelle siten puhuisin kun yksinkään puhuminen ei auta.
Tähänkin negatiiviseen juttuun on periaatteessa syynä vakkarin paskamaisuus! :( Selitän: Jos siis vakuutusyhtiö maksaisi mun psykken vielä niin en tänne näin negatiivisia kirjoittelisi. Sen paskan mielestä vaan syy neur.psykkellä käyntiin ei ole enää tän perk. vamman! :'( Ihmettelen vaan, että minkäs sitten? Minä entinen energinen, kaikesta positiivisia asioita löytänyt, ilopilleri. Nyt tämmönen kärryllä liikkuva paska! :(
En voi ymmärtää, miksi vakkari on laittanut meidät vammautuneet kaikki samaan muottiin. Mitään ei katsota yksilöllisesti vaan kaikille on kaikki ongelmat samoja! HELVETTI, että ottaa nuppiin!! MIKSI?!!!
(Ja tämä ei nyt varsinaisesti ollut kysymys kellekään vaan mun ajatus!)
Helppo se on "terveenä" mennä neuvomaan ja määräämään niiden elämästä joilla se on mennyt pirstaleiksi!
Ja tämmöstä paskaa on täällä pakko kestää, vaikka ei enää jaksaisikaan! <(
Ihmiset vaan ei ymmärrä, vaikka niin väittäisivätkin. Yksikin idiootti väittää muka, että väheksyn muita kun sanon, että mua ei OIKEASTI ymmärrä kukaan!
Jep, jep, että semmosta... perskuta!
X(
Joopa, enpä ole tännekään taas kirjoittelut!
Nyt tuntuu siltä! Xo
Minä nimittäin olin tänään/eilen (25.10) lääkärissä ja sain lisää ja vahvempia lääkkeitä jalkasärkyihini. :( Ei se ole kivaa, mutta vakkarin syy saatana, kun eivät enää maksa mun fysioterapiaa niin syödään sitten lääkkeitä ja "tapetaan sisäelimet!!"
Muutenkaan kun en elämästäni enää välitä niin onko sillä oikeastaan väliä?? Pääsevät minustakin eroon sitten nopeammin!
Saatana, että nytkin särkee, mutta pumpataan pillereitä naamaan, niin kun vakkari haluaa! X| ...Sillivati-soikoon! Maksakoon!! >(
*Protestoi!*
Minä siis kadehdin nykyisin ihmisiä joiden elämä näyttää/tuntuu niin helpolle! :( Tämä oma elämäni kun on nykyisin pelkkää paskaa! En löydä elämästäni enää mitään hyvää. Tietty on minullakin hetkiä jotka menetteleen, mutta pidemällä aikavälillä nekin on turhan kanssa! ...Mitä v.ttua niilläkään on väliä kun suurin osa elämästäni on pelkkää PASKAA!!?
Kukaan ei voi ymmärtää sitä, mitä elämäni oikeasti nykyisin on ja ihmettelenkin miten sitä olen jo pyöreät kaksitoista vuotta kestänyt?? ...Tiedän toki, että ihminen on sopeutuvainen ja kai olen omalla tavallaan tähän(kin) vaivaan sopeutunut, MUTTA kuitenkin se on jotain niin kuvottavaa, että en tiedä kauanko vielä menee kunnes se loppuu, tavalla tai toisella?!
;\
Toki minä ymmärrän ja hyvin ymmärränkin, että ei kenenkään elämä ole ehkä niin helppoa miltä se näyttää! Ei minunkaan ole, sillä peitän sen, koska ei vaivani kuulu kellekään enkä halua valittaa "turhista". Tätäkään en olisi ehkä tänne kirjoittanut, mutta on taas tänään sellainen päivä ja jollekin piti saada "kertoa". ;|
Minusta on merkillistä, että ihmiset juhlii ikääntymistään.
Mitä juhlittavaa siinä on, että on taas päivän lähempänä kuolemaa?
Saattaa olla, että minä katson sitä asiaa jollain tavoin kriittisesti, mutta sehän on fakta! Ihmiset ei vain ehkä ajattele sitä niin!?
ironiaa >>>
Hei, minulla on synttärit, täytän 30v. Eikö ole hienoam, että olen taas päivän lähempänä kuolemaa?! Ostakaa siis minulle kaikkia hienoja ja kalliita lahjoja, joita kylläkkin ehdin käyttää/kuluttaa 'selväjärkisenä' ainakin 30v.
Ehkä tuo aika on vcielä jotenkin ymmärettävä juhlittava, mutta entäs sitten 40v?
>>>
Ostakaa nytkin kaikkia kalliita lahjoja kuluu noin 30v, kun olen ehkä vielä järjissäni...
>>>
Paras minusta on 50v, jota yleensä juhlitaan kunnolla, mutta miksi?
Ihminen alkaa olla jo aika lailla "loppuunkulunut". Vai onko se sitten jo niin, että siinä juhlitaan sitä, että toinen on "vielä" joukossamme ja hienoa, että kohta hänestäkin aika viimein jättää?!
Ehkä olen nyt liiankin satiirinen, mutta minä en ymmärrä moista!
Toki silti juhlat on aina kivoja, lukuunottamatta hautajaisia! Ja tietysti minä menenkin ja ju8hlin kaikkia ketkä haluaa päiviään viettää. Luultavasti "minunkin on pakko" järkätä jotkun 30v-päivät kun ne tulee, sillä suku kuitenkin odottaa sitä. :(
Ne lahjat joita luultavasti tulen sitten saamaan ajattelin lahjoittaa TESY:lle. :) ...Menee ainakin paikkaan jossa apu on aina tervetullutta! :)
Ei minulla oikeastaan tai tavallaan tässä tapauksessa kiinnosta mihin se häviää. Voi myöskin olla, että nimesin otsikon väärin?!
Minä vain ihmettelen sitä kun ihmiset väittää, etten muka ole koskaan kotona!? Omasta mielestäni minä kuitenkin olen melkein aina kotona...
Missä minä siis oikein mahdan olla?! ;) Ulkonakaan kun en oikein ole, jos partsilla oloa ei sitten lasketa ulkona olemiseksi?
Siltikään en (muka) koskaan ole kotona, kun joku tänne olisi tulossa.
Olenko minä siis väärään aikaan kotona? ;)
En minä kuitenkaan voi ruveta ihmisiä (enää) sillä miellyttämään, että olisin heidän vuokseen enemmän vain kotosalla! :/
Homman nimi meinaan on se, että minä olen tavallaan kaiken päivää kotona. Toki minulla on niitä "pakollisia" jumppia yms, mutta muutoin olen oikeastaan vain kotona.
Jos tästä oikeastikin ottaisin selvän niin pitäisi minun kai olla "ikuisesti" tyytyväinen! ;)
Elämä vain on tämmöstä ja minun osallani PASKAA! :(
Minä en oikeasti jaksa tätä paskaa, jota minun on elettävä! :(
Tahdonvoimani avulla olen pärjännyt tähän asti ja ehkä jotenkin pärjään vielä tulevaisuudessakin?! Minulla on vain ongelma, jonka laajuutta kukaan ei ymmärrä eikä voi minua sen kanssa lohduttaa. Se on asia joka tapahtuu minulle jokatoinen päivä ja sen jälkeen tai sen aikana olisin valmis itseni tappamaan!
Kyse ei ole mistään varsinaisesta sairaudesta tms, mutta se kuitenkin syö minua sisältä! Siihen saattaisi olla jossain ratkaisu, mutta minä uskon, että lääkärit ei ole siitä kiinnostuneita.
Toki asia olisi toinen, jos menisin yksityiselle, mutta koska se liittyy tähän mikä minulla jo on niin EN SUOSTU sitä itse maksamaan! Enkä edes usko, että ne samat lääkärit jotka ottaa ylellä vastaan niin sen parempaa hoitoa yksityisellä keksisivät.
Asia saattaa kuullostaa ehkä jotenkin kornilta, mutta minulle se on melkein päivittäinen, joka ei kuitenkaan ole minusta johtuva! Se kun littyy tähän saatanan vammaan. :/ Minä en muutenkaan haluaisi elää elämää jota minun on pakko tässä 'kärryssä' elää niin en tavallaan tai oikeasti jaksa välittää.
Olen sanonut jo silloin kun olin ollut vammautuneena vasta kaksi vuotta, että en tällaista elämää jaksa katsella hirveästi yli 50-vuotiaaksi. Ja tätä menoa en oikeastikaan jaksa!
Elämäni on HELVETTIä!
Kukaan siis ei kukaan voi sitä käsittää ennen kuin tämä siis juuri sama on itsellä ollut edessä! Tiedän kuitenkin, että se siis tämä ei ole kenelläkään samallainen, sillä selkäydinvamma on kaikilla erillainen, vaikka olisi samatkin nikamat murtuneet! =[
Joo, tiedän tuon olevan yleistys, mutta TAAS minulle kävi niin, että mies valehteli "päin naamaa"! =( Minä olen selvästi liian kiltti ja luotan liikaa miehiin jotka ei kuitenkaan pidä lupauksiaan! Haistakoon kaikki vaan omaa paskaansa. :| ...Miksi, oi miksi minulle AINA tehdään näin?!
Ei ole muutenkaan helppoa niin sitten kai paskat ajattelee, että kyllä minulle voi näin tehdä kun istun 'kärryssä'kin niin tommoselle hylkiölle voi tehdä mitä tykkää! ='(
...EN oikeastikaan JAKSA!
