Joopa, minun pitäisi kai olla iloinen, sillä minulla oli tänään avustajahaastattelu.
jotenkin mua vaan ottaa päähän!
Olihan minulla kivaa siinä haastattelussa ja sen jälkeenkin tämän ihmisen kanssa oleminen, mutta jotein se tämänpäiväinen oli masentavaa?! Syy siinä kyllä kai oli se, että minä lupasin tehdä niin paljon, vaikka ei ne sunuria juttuja olekaan. Minua vaan masentaa se, että kun ei kinnosta! Toki ymmärrän sen, että olen jo aikuinen ihminen eikä puolestani tehdä enää asioita (oikeasti ei ole koskaan tehty), mutta kun en jaksaisi! :( Pakkohan se silti on, kun kerran lupasin.
Periaatteessa valitan tässä "turhaan", mutta kenelle juttelisin? :(
Tiedän, tiedän, psykologille/psykiatrille, mutta minähän en suostu sitä itse maksamaan, sillä ilman muuta tämä minun olotila on sen onnettomuuden aiheuttama! Vakuutusyhtiö kyllä väittää muuta, mutta kai saattans väittää ettei vaan vahingossakaan tartte enää maksaa minusta mitään! Kyllähän senkin toisalta ymmärrän, sillä vammautuneita tulee jatkuvasti lisää.
Minä en vain ymmärrä miksi vakuutusyhtiö katsoo kaikkia meitä vammautuneita yhtenä könttinä? KAikki me kuitenkin ollaan yksilöitä vamman samankaltaisuudesta tai samallaisuudesta riippumatta! Kyllä ottaa tuollainen päähän!
MIKSI, MIKSI, MIKSI, MIKSI???
Kerpele!