Minulla on niin suuri rakkaudenkaipuu! Haluaisin tuntea rakkautta yhtälailla kun minä sitä ulospäin "viljelen". Tokihan minulla on "miesystävä", mutta hän asuu eri cityssä ja näänkin häntä vain viikonloppuisin, jos silloinkaan! =(
Mies on kyllä siitä ihana, että antaa minun mennä ja tutustua muihinkin miehiin. En vain tiedä, jaksanko enää kauaa, sillä minä haluaisin enemmän läheisyyttä!
Rakastan suutelua, mutta ei peilikuvansa suuteleminen ;) ole sama asia kuin toinen suu joka myös vastaa suudelmaan! Minun tekisi niin mieleni suudella kaikkia tapaamiani miehiä, vaikka toki minä ymmärrän, että se ei ehkä ole/ olisi kovin sopivaa!
Haluaisin myös halata kaikkia ihmisiä, mutta se nyt on/olisi jo törkeääkin.
En kuitenkaan etsi etsimällä ketään, sillä minulla on rajoituksia! Tai ei ne ole rajoituksia minulle, mutta muille ikävä kyllä tuntuu olevan. :( Monelle ihmiselle on rajoituksena tämä minun "kärryni". Minä vaan en oikein ymmärrä, miksi??
Asiat on nykyisin sovellettavissa aika hyvin pyörätuolia liikkumisvälineenä käyttävillekin. Ihmiset vaan on tietämättömiä ja pelkäävät kai, että tämä "kärry" olisi esteenä mahdolliselle yhteiselolle. Onhan se tietysti totta, että en kaikkialle enää pääse! Enkä kaikkea voi enää tehdä. =( Siihen vain on/olisi sopeuduttava. Ja onhan minulla kuitenkin tunto vielä tallella.
En silti valita, ainakaan liiemmälti, sillä uskon, että kyllä minuakin varten joku jossain on! =)
Joskus ehkä saan minäkin sitten enemmän lämpöä ja läheisyyttä osakseni?! "Jakelen" tunteitani siihen asti kuten nytkin ja elämä on!
Varokaa vaan! ;D *heko*
