Kylläpä kädet ovat kipeänä! Eilinen punttitreeni meni kuitenkin mukavasti, ja sain mielestäni tehtyä juuri sopivasti sarjoja.
Nyt on pakko palautella käsiä muutama päivä,koska viikonloppuna on treenileiri.
Kuntosaliharjoittelun jälkeen poljin vielä noin puoli tuntia kuntopyörää ja siinä sitten eilisen päivän liikunnat olivatkin. Polkiessa jalat tuntuivat kevyiltä, vaikka vastusta lisäilinkin vähän väliä. Hyvä merkki siis.(?) Illalla venyttelin muutaman lihasryhmän. Pyrin siihen venyttelytapaan, että vähän päivässä on paljon viikossa.
Myöhään illalla aloitettaessa on mahdotonta venytellä kaikkia lihasryhmiä kerralla. Se veisi liikaa aikaa uneltani, koska arkisin herätykseni on aina kuuden jälkeen.
Ihminenhän tarvii seuraavia asioita kehittyäkseen: Sopivaa harjoitusta, ravintoa ja lepoa. Pelkkä uni ei tietenkään riitä, siksipä lepopäivä/pari viikossa huolehtii elimistön palautumisesta ja kehityksstä.
Minulla tuo lepopäivän vietto on kuitenkin aina tuottanut ongelmia. Kyllähän se hammasta purren menee, mutta vaikeaa se on, koska lähes tärkein asia elämässäni on treenaus. Se pitää mielen ja kehon virkeänä ja antaa minulle voimia jaksaa. Yksinelossa se antaa sopivasti tekemistä ja päämääriä.
Tänään vuorossa salilla on jalkapäivä. Se on se henkisesti ja fyysisesti raskain. Onneksi työpaikan salilla ei ole prässiä! Laite on muuten ihana, mutta kun siihen pitää laittaa niin järjettömiä määriä painoja; Jo pelkkä painolastin katselu tuottaa tuskaa. Ennätykseni tuossa laitteessa oli muistaakseni lähes 300 kiloa. Ei ole yhtään mukavaa nostella sellaista massaa!! 🙂