Torstaina pyyhin työpaikan tomut jaloistani, jätin Helsingin taakseni ja suuntasin Tampereelle, jossa otin iltasella pitkästä aikaa osaa treeneihin telivoimistelusalilla. Paljon lystiä tuohon kolmetuntiseen mahtuikin, ja voitin mm. naisten käsilläseisontakisan. 🙂 En tosin ole vielä oppinut tuota käsilläseisonnan jaloa taitoa kunnolla, mutta nyt lienee syytä opetella, etteivät muut turhaan minulle hävinneet. 🙂
Treeniin mahtui hyppyjä, loikkia, voltteiluja ja lihasvoimaharjoitteluakin ja nyt parin päivän kuluttua olen löytänyt kropastani ne rasitetut lihakset. Ai että olen kipeänä! Varsinainen harjoitus meni läpi kuitenkin hyvissä voimissa, vaikka varsinkin lihastreenissä hiki lensi ja syke nousi kattoon.
Kävin muuten katossa ihan konkreettisestikin, koska salissa oli kiipeilyköysiä, joissa tietenkin on ihan pakko koetella voimiaan. Lystiä tuo kiipeilykin on, mutta kun jätin jalkojen käytön pois suorituksesta ja koetin raahautua ylös pelkillä käsivoimilla, en päässyt kuin puoliväliin köyttä.
Kyllä masensi, kun näin miesten tekevän tuota ylös-alas-suoritusta useita kertoja!
Minä onneton yritän aina pärjätä voimalla niissä suorituksissa, joita en osaa, vaikka oikea tekniikka helpottaisi kovasti suoriutumista.
Seuraavana päivänä, perjantaina siis, päätin levätä ja iltasella venyttelin jokaisen kipeän lihaksen oikein ajan kanssa. Noita kipeitä paikkoja torstain jäljiltä olikin selässä, pohkeissa, pakaroissa, niskassa, hartioissa ja kyljissä. Nuo siis ovat vieläkin ne pahimmat paikat. AU!!!
Tänään, eli lauantaina, olen juossut noin 40 minuutin lenkin. Tuntui todella kevyeltä juoksennella pehmeällä pururadalla, jalat kantoivat hyvin ja vauhtia olisi saanut olla lisääkin, mutta päätin pitää nopeutta peruskestävyyden rajoissa. Jaksoin hämmästyttävän hyvin, vaikka lämpöä on yli 20 astetta ja maasto oli hyvin mäkinen. Suorastaan nautinnollinen olo jatkuu edelleen.
Tänä iltana tavoitteena on vielä pieni venyttely.