Eilinen oli kevyt kaikella tavalla: Töissä ei ollut stressiä ja töiden jälkeen kuntosalilla tein rintalihakset, hartiat ja ojentajat. Tietysti mukaan mahtui aina se perinteinen setti vatsa- ja selkälihaksia. Loppuun poljin vielä noin kaksikymmentä minuuttia kuntopyörää. Muuta en sitten liikuntatarkoituksessa tehnytkään.
Oli ihanaa, etten ollut enää tiistaina niin jumissa, kuin viikonlopun leirin jälkeen voisi olettaa. Itse asiassa eilen ei missään lihaksissa tuntunut jäykkyyttä ja muutenkaan kroppa ei yhden lepopäivän (eli maanantain) jälkeen enää vastustellut liikettä. Toivon, että tämä on merkki hyvästä kunnostani.:)
Palautumiset suorituksista olivat kyllä hitaammat kuin viime viikolla. Jouduin odottelemaan tovin jos toisenkin ennen kuin pystyin seuraavaa sarjan suorittamaan. En siis ihan vielä ole niin hyvin palautunut leirirääkistä, kuin voisin olla. Nyt kuitenkin käsissä tuntuu eilisen harjoittelun vaikutus ja taas olen jollakin sairaalla tavalla tyytyväinen tähän tuskatilaan.:)
Tänään suunnitelmissa on taas ihan vain salitreeni: tällä kertaa hauikset ja selkälihakset. Toivottavasti saan iltasella lisäksi käveleskeltyä reippaasti, että saisin tarvittavan annoksen palauttavaa liikuntaa.
Treeni sujuu ja homma toimii muutenkin hyvin fysiikkapuolella, mutta olen nyt vain koko ajan niin tautisen väsynyt, että nukuin juuri töissäkin.(Hieman noloa! Protestanttinen työmoraalini alkaa rakoilla)) Tarvitsisin piiiiiitkät yöunet joka yö, mutta aikaisen herätyksen takia se ei koskaan onnistu. Unentarve vielä kasvaa treenatessa ja kaikenlaisessa kuluttavassa toiminnassa muutenkin.