Pimeetä on mutta talvipäivän seisaukseen on enää kolme päivää. Sitten sitä mennäänkin jo lujaa kohti ensi vuotta ja kevättä. Pakkasia vaan saisi olla, että pääsisi rinteeseen laskemaan ja laduille hiihtämään.
Ensi vuosi on muutenkin liikuntapainotteinen. Nyt on olotila niin epämiellyttävä ylipainon ja rapakunnon kanssa, että mitään vaihtoehtoa ei enää ole. Tällainen silloin tällöin kävely ei vain riitä, pakko on harjoitella kesän maratonille ja tavoitella tiukkaa aikaa.
Mitä tulee taas yksityiselämään … no rauhallista on ja toisaalta jos se tilanne jatkuu, niin on kunnolla aikaa treenata. Sinänsä en pistä hanttiin, jos jotain sen arvoista löytyy. Mutta en jaksa ruveta pakkotahtisesti etsimään.
Elämä on virta ja kattellaan mitä kelluu lähelle.