Joskus vain käy niin, että arvioi ihmisen aivan pieleen. Siitä ei voi syyttää kuin itseänsä ja tietysti ihmetellä mikä sai moisen arvion tekemään.
Kenties sitä vaan näkee toisesta ne hyvät tai sopivat puolet ja tiedostamatta jättää näkemättä negatiiviset, elleivät ne nyt ihan ilmeisiä ole. Itse ainakin tahdon uskoa ihmisistä hyvää. Luotan vilpittömyyteen, ellei minulla ole syytä olla uskomatta.
Mutta mikäs siinä – kesä on kauneimmillaan ja linnut laulaa.