Tanja Poutiainen meni aika rumasti nurin rinteessä ja tällä tietoa kausi on hänen osaltaa ohi. Itse on ole rinteessä käynyt, enkä ladullakaan moneen päivään. Polvissa silti tuntuu kuin olisi kaatunut kunnolla.
Muuannen saksalaisia autoja maahantuovan / myyvän liikkeen edustaja oli laskenut kuinka kallista on ajaa uudella ja kahden eri ikäluokan käytetyllä autolla. Kallista hupia se uudella tai edes uudehkolla autolla ajaminen näyttää vaan olevan.
Jos kuitenkin unohtaa uuden auton tuoksun ja kaikki ne mukamas turvallisuutta parantavat leikkikalut niin autot ovat laadullisesti heikompia nykyään. Jos siis oikein lehdessä kirjoitetaan että tuotevastuun takia lähes kaikki yli 180 000 km ajetut autot menevät jobbareille on jotain pielessä.
Silti uusia autoja tuodaan ja myydään ilman täkäläisiin oloihin riittävää ruostesuojausta. Myös katsastusten taso on laskenut ja hirvittää ajatella millaisia ruostepommeja kauniiden maalipintojen alla liikenteessä oikeasti on.
Päästöihin perustuva autoverotus ei huomioi koko elinkaarta tarpeeksi hyvin. Tarkoittaen esimerkiksi sitä että ruostesuojaus jätetään heikoksi koska parempi suojaus painaa ja näkyy kulutuslukemissa. Autoja joissa on tehtaan jäljiltä huono ruostesuojaus ei saisi myydä ollenkaan ei uutena. Toki ruostevaurioiden korjaamisellakin on työllistä vaikutus.
Ensimmäisen autoni eli Saab 99 2.0 vm 78 hitsailin kasaan ja paria muutakin vanhempaa autoa. Sitten kun pääsin ostamaan uuden niin meni melkoisen suoraan ruostesuojaukseen. Nyt ei ole sit tarvinnut huolehtia kuin konepeiton kiveniskemät kuntoon. Kaikki vaan puhetta usko ja sit on edessä iso lasku kun vaihtoon menee peltiä pahoista paikoista.
Uudempien autojen osalta ruostesuojaus on vieläkin tärkeämpää kuin vanhojen, koska rakenteissa on turvalaitteita ja suurlujuusterästä. Näin ollen kotikorjaajan akku irti, leikkaa pala pois ja hitsaa uutta peltiä tilalle saattaa tehdä neljän tähden autosta yksitähtisen enkä tarkoita johtotähteä.
Liikaa hitsattavaa yhdelle viikolle