Leimaisitko homeallergikon luulosairaaksi? Vielä 1990-luvulla oireilevia ei uskottu, sillä homeen vaikutuksesta ei katsottu olevan riittävää ja aukotonta tieteellistä näyttöä. Moni terveytensä menettänyt joutui kestämään vaivojensa lisäksi sen vähättelyn, että kaikki johtuu korvien välistä. Vieläkään homeen kaikkia vaikutusmekanismeja ei tunneta, mutta sen aiheuttamia haittoja ei ole enää varaa kieltää. Ymmärrämme jo, että olisi rikollista pakottaa vaikkapa lapset käymään homekoulua, sillä se voi altistaa elinikäiselle sairaudelle. Silti emme tiedä, miksi joku sairastuu ja toinen ei.
Samankaltaista taistelua joudutaan nyt käymään tuulivoimaloiden aiheuttamien terveyshaittojen kohdalla. Paitsi että kaikki on vielä vaikeampaa, sillä tuulivoima on ideologista vihreää maailmanparannussähköä, jota ei saa arvostella.
Jokin aika sitten minuun otti yhteyttä perheenisä, joka on joutunut jättämään kotinsa ja asettumaan vuokralle kymmenhenkisen perheensä kanssa. Sen jälkeen kun puolentoista kilometrin päähän pystytettiin 140 metrin korkuiset 3,3 MW voimalat viime kesänä, fyysisiä oireita kuten pahoinvointia, päänsärkyä, tajuttomuutta, unihäiriöitä, pulssin ja verenpaineen nousua, korvakipuja ja huimausta alkoi tulla kaikille perheenjäsenille. Nyt naapurustosta on muuttanut pois jo neljä perhettä samanlaisten oireiden vuoksi. Eikä vain naapurustosta: kun hän alkoi muutaman fyysikkokaverinsa kanssa tutkia asiaa, vastaan tuli satoja tapauksia. Joka viikko tulee yhteydenottoja, ja mies sanoo, että kyseessä on aikapommi. Suomeen rakennetaan tänä vuonna noin 1000 megawattia tuulivoimaa lisää, yhteiskunnan kalliisti tukemana. Hän uskoo, että se tietää uusia sairastumisia ja lisää koteja, joissa ei voi elää.
Tämä perheenisä sanoi, että jos hän olisi ollut fiksusti itsekäs, hän olisi myynyt talonsa vähin äänin ja muuttanut pois kertomatta syytä. Mutta omatunto ei antanut periksi ajatukselle, että joku toinen saisi osakseen samat kärsimykset. Hän alkoi tutkia, etsiä tietoa tuulivoiman infraäänistä ja taistella oikeuksistaan arvaten, että häntä pidettäisiin tuulivoimapiireissä hulluna.
Sitä hän ei arvannut, että oikeutta ei saa mistään. Hän koki törmäävänsä korruption muuriin. Poliitikot eivät uskalla reagoida ja virkamiehet edellyttävät aukotonta näyttöä, ennen kuin mihinkään toimiin ollaan valmiit. Mutta saammeko me aukotonta näyttöä ajoissa? Homeongelmasta sitä ei ole vieläkään. Voiko aukotonta näyttöä ihmisterveyden ollessa kyseessä edes saada, sillä olemme erilaisia ja reagoimme ympäristöön eri tavoin?
Eniten olen ihmetellyt sitä kaksinaismoralismia, joka on vallannut ympäristöväen. Juuri he lanseerasivat ympäristöpolitiikkaan käsitteen “varovaisuusperiaate”, jonka mukaan täyttä tieteellistä varmuutta ei tarvitse edellyttää, jotta ympäristöä ja terveyttä suojeleviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Mieluummin siis piti jarruttaa hankkeet kuin vaarantaa terveys tai ympäristön tila. Mutta nyt, kun kyseessä on vihreiden suosikkienergia, tämä periaate on heitetty romukoppaan. Taloudelliset intressit ovat niin ilmeiset niissäkin piireissä. Tuulivoimalobbyn epäpyhää allianssia ei jostain syystä nosteta esiin. Yritysjohtajat ovat liittoutuneet poliitikkojen ja tutkijoiden kylkeen vaatimaan nopeita toimia ilmaston lämpenemistä vastaan. Tällainen lobbaus ei totisesti ole intressejä vailla, varsinkaan tapauksissa, joissa poliitikoilla ja professoreilla itsellään on omistusosuus uusiutuvan energian yhtiöistä. Ei pitäisi hämmästyä siitä, että ne jotka saavat eniten voittoa, ovat juuri niitä, jotka kovimpaan ääneen vaativat poliitikoilta toimia uusiutuvien lisäämisessä.
En ole koskaan ennen kirjoittanut tuulivoiman terveysvaikutuksista, sillä en ole asiantuntija alalla. Olen kirjoittanut tuon energiamuodon taloudellisesta järjettömyydestä, sen haitallisuudesta energiamarkkinoihin, sen kokonaispäästöjä lisäävästä vaikutuksesta säätövoiman tarpeen vuoksi ja sen tehottomuudesta. Mutta nyt en voi olla nostamatta tätä esiin, kun minulta on pyydetty apua ja kun yhä kasvava määrä suomalaisia kokee, että maassamme ei enää saa oikeutta. Pienen joukon taloudellinen hyöty koetaan tärkeämmäksi kuin ihmisten huoli terveydestään.
Kun nyt olen alkanut lukea aiheesta, huomaan, että maailmalla on runsaasti vertaisarvioitua tutkimusta tuulivoiman aiheuttamista äänistä ja niiden vaikutuksista ihmisiin ja eläimiin. Riittävän paljon, jotta hankkeita olisi syytä jarruttaa varovaisuusperiaatteen nojalla ja odottaa, kunnes asiaa on riittävästi tutkittu.
Jos kyseessä olisi jokin toinen energiamuoto, kansalaisten oikeuksia ja luontoarvoja olisivat puolustamassa myös ympäristöjärjestöt, ja pari Greenpeacen hyvin palkattua stunttiakin olisi kai jo ehtinyt järjestää jonkin performanssin.
Mutta eihän tämä normaali energiamuoto olekaan. Tämä on ideologista, maailmankatsomuksellista sähköä. Kun haitat joskus tulevat ilmeisemmiksi, nykyiset kannattajat ovat ehtineet kääntää takkinsa ja niin sanotusti tajunneet, etteivät itse asiassa koskaan tuulivoimaa kannattaneetkaan. Mutta se on jo toinen juttu.